Ja taas on menty.
Ma: aamulla uinti 1500 m/0:36 (300 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 200 m tavallista. Illalla maasturilla polkasua keskuspuistossa yms. 31,3 km/1:42. Ja ekaa kertaa (pelkillä) lukkopolkimilla - kaatumatta kertaakaan! On niillä kyllä ihan eri meiniki sotkea.
Ti: aamulla juoksu 0:25, illalla uintia 1800 m/0:42 (300 m tavallista, 500 m lättäreillä + pullarilla, 500 m lättäreillä, 500 m tavallista)
Ke illalla maantiefillarilla Landbohon ja takaisin, 39,6 km/2:10. Tämäkin lenkki jalat lukoissa ja kaatuilematta, wohoo!
To: aamulla uintia 2200 m/0:53 (200 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 5 x 100 m lättäreillä, 500 m tavallista). Illalla 0:40 juoksua kunnon sekoilutyyliin: PK:ta, reilun kolmen minuutin kova veto, taas vähän PK:ta ja loppuun kymmenisen minuuttia VK:ta. Ei mitään järkee mut teki mieli mennä noin. Musiikilla oli kyllä osuutta asiaan.
Pe: aamulla yläkropan möyhennys, tällä kertaa ei ollut mitään erityisiä jumituksia mitä olisi pitänyt kaivella. Illan kohdalla ohjelmassa lukee 30 km fillarointia tai lepo, valitsin levon koska aa, hierontapäivänä ei välttämättä ole järkeä reenata ja bee, yks lepopäivä per viikko on ehkä kuitenkin järkevä pitää.
La: aamulla 7,7 km/0:59 hiukan PK-rajat ylittävää jolkottelua, osittain HCR:n reiteillä keskuspuistossa. Keli oli kyllä mahtava! Uinti (1000 m) olisi ohjelman mukaan ollut illalla mutta vetäisin sen heti juoksun perään, kun tuntui logistisesti järkevämmälle ja. Plus että nahka kiittää kun käy vaan kerran päivässä suihkussa. Meni kaavalla 200 m tavallista, 700 m lättäreillä ja pullareilla (jotta säästyy jalat juoksun jälkeen ja seuraavan päivän fillarointia ajatellen) ja 100 m tavallista.
Sunnuntaina mahtavassa kevätsäässä 71 kilsan maantielenkki Itäkeskuksesta Porvoon liepeille ja takaisin. Itikseen hurautin metrolla, koska kotoa sinne tahkoaminen on niin julmetun hidasta mm. liikennevalojen yms. takia, suoraan vaan kunnon baanalle. Yllätävän keposeen lenkki meni, kuudenkympin kohdalla alkoi selkää hiukan juimia mutta muutoin ei ongelmia. Mitä nyt jossain kohtaa matkaa oli hankaluuksia löytää diskreettiä nesteentyhjennyspaikkaa (kiitos puupinot tienvarressa), täyttö sen sijaan oli mitoitettu oikein niin että energiat riitti koko retken ajan.
Kyllä kunnollinen maastossa eteneminen vaatii lukkikset, eihän siitä pääse mihinkään. Tosin tarvittavan itseluottamuksen löytäminen kestää oman aikansa, mutta lopulta hommasta tulee refleksinomainen suoritus. Kunnes ostaa uudet kengät ja niihin uutuudenkarkeat klossit...
VastaaPoista