Kahdestoista viikko - joka treeniohjelman mukaan olisi ollut palautusviikko - alkoi vielä flunssaa potiessa, maanantai ja tiistai menivät treenaamisen puolesta levätessä, töihin sentään kykeni.
Keskiviikkona olin opintoihin liittyen jälleen tutustumassa ja vähän harjoittelemassakin sydänpotilaitten jumppahommia, niin altaalla kuin kuntosalillakin. Illalla lähdin varovasti kokeilemaan omaa kuntoa sauvakävelylenkillä (0:45) ja päälle tein pienen kotikuntopiirin. Liekö ollut flunssan rippeet syynä, koska onnistuin muutamilla kyykkysarjoilla saamaan etureidet niin kipeiksi, että pari seuraavaa päivää menivät katkokävellessä.
Torstaiaamuna kipeillä reisillä kykeni kuitenkin uimaan 1500 m/0:37. Illan ohjelmassa ollut juoksu jäi kuitenkin väliin, myös siitä syystä että edessä oli suht jalkoja kuormittava viikonloppu.
Perjantai-iltapäivällä hurautettiin Eerikkilän urheiluopistoon pyöräilyleirille, perehtymään kunnolla maantiepyöräilyn hienouksiin. Ensimmäisenä harjoituksena oli yhdistelmätreeni, jossa pienen pyörälenkin jälkeen juostiin aina päälle siivu. Itsellä lenkit menivät 2 km+0,5 km/4+1/4+1/2+1. Jostain syystä tuli heti kisamainen fiilis ja aika lujaa vedettiin. yhdistelmän päälle tehtiin pyöräilyä tukevia lihaskuntoliikkeitä ja venyteltiin keskeisimmät lihakset kakkosvalkku Johanna Tokolan ohjauksessa. Ilta meni mukavasti saunoessa, uidessa ja n. 20 muuhun leiriläiseen tutustuessa, hyvää ruokaa ja oivallisia ruokajuomia unohtamatta.
Lauantaina päivä alkoi fillareiden ja ajoasentojen säätämisellä, Tunturi-Hellbergin asiantuntijoiden avustuksella. Itsellä satulaa siirrettiin hiukan eteenpäin, nostettiin hiukan sen nokkaa ylöspäin (vaakaan) ja ohjaustankoa kallistettiin hiukan eteenpäin. Myöhemmin päivällä selvisi vielä, että satulani (alkuperäinen, miesten malli) on liian pitkä, kapea ja kova ja näinollen vie istuma-asennon liian taakse. Vaihtoon siis. Samalla oli mahdollisuus harjoitella renkaan vaihtoa ja pyörän hallintaa pujotteluradalla. Lisäksi valmentajamme Ilkka Järvimäki kuvasi kaikkien nousuajotekniikan, niin istuen kuin putkelta ajaen.
Seuraavaksi oli ohjelmassa päivän pääharjoitus, pitkä lenkki, johon jakauduttiin kahteen porukkaan. Itse lähdin pitemmän lenkin sakkiin. Ajoimme 40 km lenkin Tammelaan ja takaisin, aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja maisemissa ajassa 1:32, keskivauhdilla 26 km/h. Tuuli oli melko kova, ja kun vetäjä yhdessä kohdassa vaihtui innokkaaseen kesälaitumilla kirmaajaan, oli 32 km/h:iin kivunnut vauhti plus vastatuuli hiukan liikaa ja jalat meinasivat hyytyä ja edelliseen ajajaan tullut rako lähes mahdotonta kuroa kiinni. Pienellä palautteella kärkeen saatiin taas vauhti sellaiseksi, että kaikki pysyivät mukana ja joukko kasaan. Haaveriltakaan ei vältytty: yhdessä nousussa oli ketjukolari lähellä kun yksi polkija törmäsi edelliseen ja kaatui, onneksi pehmeän penkan puolelle. Isoja kolhuja ei onneksi tullut, mutta sen verran kuitenkin, että kaatuneen oli parasta lähteä takaisin Eerikkilään, Johannan saattelemana. Ihmettelen suuresti miten onnistuin siihä hässäkässä pujottelemaan muiden ohi ja saamaan jalat irti polkimista ilman kaatumista, huh-huh. Tapahtuma muistutti koko porukalle ryhmässä ajamisen vaaroista ja peesauksen pelisäännöistä.
Lenkin jälkeen oli tankkauksen eli lounaan vuoro, jonka jälkeen käytiin läpi aamupäivällä kuvatut nousuvideot. Kävipähän selväksi että ensimmäinen pyörällä ajamaan oppiminen tapahtui muutaman vuoden ikäisenä, ja toinen on edessä vasta nyt, koska tekniikkanihan on aivan pielessä. Hyvä että sai asiantuntevaa palautetta edes tässä vaiheessa, jotta pääsee korjaamaan virheitä. Seuraavaksi lähdettiinkin sitten mäkiharjoitukseen, jossa tahkottiin samaa mäkeä ylös eri vauhdeilla ja tekniikoilla. Muutama oivallus siinä Härkätiellä ajaess kyllä tuli ja oikeasta voimantuoton juonesta alkoi saada kiinni. Tietää paaaaaljon lisää harjoitusta. Mäkitreenin jälkeen jäähdyteltiin pieni siivu nopeilla kampikierroksilla, jonka jälkeen olikin aika vetää yhteen leirin anti, saunan, järvessä pulahduksen ja illallisen merkeissä.
Yhtä mieltä taidettiin kaikki olla siitä, että oppia saatiin paljon eri asioissa ja oli pahuksen mukavaa treenata hyvässä seurassa. Bonuksena vielä mahtava aurinkoinen sää ja toimivat puitteet. Ainut huono puoli oli leirin lyhyt kesto, mutta se korjaantunee seuraavalla leirillä, joka lienee sitten vähän pitempi eli perjantaista sunnuntaihin.
Sunnuntaina ohjelmassa oli jalkojen lepputusta leppoisalla uinnilla 1500 m/n.38 min (300 m tavallista, 5 x 200m lättäreillä ja pullarilla, 200 m tavallista) stadikan auringonpaisteessa.
Ai niin, viikon kohokohtiin kuului myös ilmoittautuminen Maspalomaksen viikon treenilomalle marraskuussa. Leirin aikana selvisi, että siellä odottaa yli tunnin mittaisia nousuja eli mäkitreeni todella tulee tarpeeseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti