Maanantaina huilasin suosiolla. Mitään muuta varsinaista tarvetta siihen ei ollut mutta ajattelin antaa polville lepopäivän. Kipuahan niissä (lähinnä oikeassa) tuntuu vain polkiessa. Ehkä tuon sunnunaisen TDH-rutistuksen jälkeen elimistö kuitenkin oli leponsa ansainnut.
Tiistaina sain parhaita uutisia sitten vähään aikaan: hakemastani työpaikasta ilmoitettiin että tervetuloa! Iso muutos edessä siis. Illalla piti käydä sulattelemassa näitä hyviä uutisia rauhallisella hölköttely-/kävelylenkillä, 6,2 km/0:50.
Keskiviikon liikunta-agendalla oli sydänryhmän tuolijumpan harjoittelua osallistujana ja sali-/kuntosalitunnin ohjausharjoittelua. Torstain hyötyliikunta liittyi niinikään opintoasioihin: polkaisin maastopyörällä haastattelemaan eläkeläiskoekaniineja, 13 km/0:40. Samalla tuli tehtyä havainto syksyn tai ainakin pimeyden saapumisesta ja ostoslistalle tuli valot maasturiin. Onneksi olin älynnyt ottaa otsalampun mukaan, muutoin olisin saattanut tulla jyrätyksi maastouduttuani illan pimeyteen vähän turhankin tehokkaasti.
Perjantai-ilta meni rattoisasti toiseen opiskeluprojektiin liittyen eli biomekaniikkaa ja liikuntafysiologiaa lueskellessa. Että voi ihmisen elämässä olla raju viikonloppumeininki!
Lauantaina oli hurjan hyvin levännyt olo ja mahtava sää, joten kävin rauhallisella PK-juoksulenkillä, 12 km/1:36. Iltapäivällä piti vielä käydä kauhomassa tonni stadikalla, niinikään ihanan kesäisestä säästä nauttien.
Koska olin selvinnyt hengissä TDH:sta ajattelin, että nyt voisi alkaa käydä myös noilla porukkalenkeillä ja hilauduin sunnuntaina aamupäivällä Vantaankoskelle, josta lähti HePon 90 km:n lenkki. Porukkaa oli kolmattakymmentä (vaikka ysiltä oli lähtenyt toinenkin ryhmä ajamaan 200 km:n siivua) ja saatiin 2 ryhmää: 25 ja 28 km/h. Koska TDH oli mennyt niin sujuvasti ajattelin kokeilla tuota vauhdikkaampaa. Liekö edellisen päivän juoksut painaneet hiukan jaloissa koska lenkki oli aika tiukka. Se oli kyllä myös mäkisempi kuin TDH, muutamia heti alkupuolella ja enemmän sitten vielä siellä loppupätkällä. Oma harjoitus oli jotain VK/intervallityyppistä, mutta selvisin ihan hyvin. Pari kaatumista porukassa tapahtui, kuin myös yksi rengasrikko ja yksi klassinen juomapullon putoaminen. Ihme kyllä en ollut missään noista insidenteistä osallisena. Ero 26-vauhtiin oli kyllä selkeä ja paljon en maisemia ehtinyt katella (onneksi Sportstracker tallentaa reitin), koska kaikki tarkkaavaisuus piti keskittää ajolinjoihin ja kanssapolkijoihin. Varsinaista reaktionopeustreeniä siis, ehkä jopa hiukan stressaavaa. Reissun kohokohta luonnollisesti oli pullatauko Järvenpään kulmakonditoriossa, mahtavat baakelssit!
Illalla piti vielä käydä palauttava tonni polskimassa stadikalla, jotta sai kausikortista kaiken irti viimeistä päivää myöten. Kiitän ja kumarran stadin kesäkeitaalle ja sen henkilökunnalle.
tiistai 13. syyskuuta 2011
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Ns. kisaviikko taas
Tässä on ja tulee olemaan töitten puolesta lähiaikoina vähän kaikenlaista ekstraa (mukavia asioita kylläkin) joten hiukan nyt treenikuviotkin sotkeentuu. Toinen häiriötekijä on tuo vihoitteleva polvi, joka pitäisi saada kuntoon sunnuntain Touria varten. Niinpä kävin maanantaina pitkästä aikaa hierojalla kidutettavana. Jalkojen hieronta on aina yybertuskallista hommaa, vaikka mitään jumeja ei olisikaan, ja nyt tuo kipeän polven ympärystä tuli kaivettua ja möyhennettyä erityisen perusteellisesti ja voi taivahan talikynttilät että sattui! Vähän sama homma kuin tatuointien kanssa: siinä penkissä kiemurrellessa vannot, että ei IKINÄ enää mutta annas olla kun arvet on parantuneet niin johan sitä alkaa taas ajatella että "hmm, mitäköhän sitä seuraavaksi laitettaisiin..." Mutta Joonas teki taas hyvää työtä eli jos sitä kipua on pakko aiheuttaa niin olkoon mieluiten hän joka sen saa tehdä.
Tiistaina ja keskiviikkona työt vei länteen ja päivät hiukan venähti eli senkin puolesta oli hyvä pitää lepopäivät liikkumisesta ja antaa kintun elpyä. Kylmähoitoa vaan (jäätä, geeliä) ja keskiviikkona kylmän ja kuuman vuorottelua kotitalon saunassa ja uima-altaassa.
Torstaina totaalilepoa ja perjantaina maltoin pitkästä aikaa tehdä kunnon dynaamiset venyttelyt.
Lauantaina oli ihan pakko mennä stadikalle kun oli niin hieno ilma. 500 m lättäreillä ja pullarilla, 500 m vaparia ja toiset 500 m lättäreillä ja pullarilla, 0:37. Taktisesti päätin säästellä jalkoja seuraavaan päivään. Paitsi että lauantaina kertyi myös rivakkaa hyötykävelyä tunnin verran. Sen verran jo seuraava päivä mielessä että kävin velodromilta hakemassa kisanumeron ja muut tilpehöörin sunnuntaita varten. Ilmassa alkoi jo olla urheilujuhlan tuntua ja tuttujakin näki.
Sunnuntai, The First Ever Tour de Helsinki day. Aamulla normaalit tukevat aamiaiset puuroineen and. Fillari ja mut kamat oli laitettu kuntoon jo edellisenä päivänä (mm. hädissään käyty ostamassa toinen hiilidioksidipatruuna kaverilta) ja sikäli kaikki oli kunnossa. Noin kolme varttia ennen lähtöä hilauduin lähtöalueelle (jonne menin kotoa n kolme minuuttia) ja etsiydyin omaan 26 km/h karsinaan. Siinä sitten yleistä äimistelyä valtavasta osallistujamäärästä ynnä muusta humusta. Lähtijöitähän oli noin miljoona:
Eniten jännitti lähtö: miten voin ikinä selvitä noitten kaikkien keskellä, varsinkin kun olin kuullut niin monta kauhutarinaa siitä mitä kaikkea voi sattua. Vihdoin kun siitä liikkeelle päästiin niin menohan oli yhtä matelua (joutavaa aikaa jutella kanssa-ajajien kanssa) aina Karakallioon saakka, josta alkoi vapaa ajo. Ja sitten lähdettiin menemään...
Oittaan tienoilla samassa läjässä ajava maasturimies kysyi että eikös me nähty taannoin Vihdintiellä ja totta vieköön, siinä olivat taas mystiset maasturi- ja jopomies! Ja oikein olin havainnut: Jopomiehellä on lukkopolkimet. Kumpikin oli kuulemma ollut flunnssassa eikä jaksamisesta varmuutta mutta niin vaan karauttivat mun edelle ja näkymättömistä ennen Velskolan mäkiä... Rispekt. ISO.
Jossain vaiheessa ryhmämme levähti pienempiin porukoihin ja kokoonnuttiin taas vasta ekalla taukopaikalla. Eväät järjestäjien puolesta olivat varsin hyvät: urheilujuomaa, vettä, banaania, suolakurkkua ja rusinoita. Ja ennen kaikkea pääsi vessaan! Kaamea kus...pissahätä oli riivannut lähes lähdöstä asti (aamukahvi, ai nou) ja 60 kilometriä on aika ikävä ajaa siinä olotilassa. Mutta ah, nyt helpotti.
Tein vahingossa yhden ylimääräisen pitstopin kohdassa, joka ei kuulunut meidän ryhmämme agendalle, mutta se vessa jälleen... Matka jatkui pikkuporukassa ja riivajapolvea piti noin 80:n kohdalla lepytellä buranalla (valkku ei sitten lukenut tätä) ja loppumatka meni siinä suhteessa melko ok. Tai siis sattuihan nuo polvet, molemmat.
Viralliselle tokalle taukopaikalle ehdimme juuri sopivasti saadaksemme koko ryhmän kiinni - pari rusinaakin ehti napata - ja loput n. kolmekymppiä menivät mukavasti hyvässä seurassa rupatellessa. Jostain kohtaa letkan keulille ilmesty poliisiprätkä ja sen perässähän oli juhlava ajella loppumatka aina velodromille saakka. Sinne saavuttaessa olikin edessä pieni paniikki: se nimittäin on TOSI jyrkkä ja ajattelin että perhana, tänne asti kaatumatta mutta nytkö sitten vedän lipat. Mutta ei sentään, sain kiilatuksi itseni radan sisäreunalle ja sitä myöten tuuletusten kera maaliin! Ai että oli hieno fiilis! Pari vuotta sitten jos joku olisi sanonut että ajan tällaisen matkan tällaisessa ajassa niin en olisi uskonut. Niin sitä vaan pikkuhijaa kehittyy hulluuden kasvaessa.
Nettoaika oli 5:25:56 ja sijoitus naisissa 66/133 eli puolivälissä. Olen kovin tyytyväinen! Varsinkin kun kertaakaan en kaatunut eikä renkaat hajonneet.
Maalissa oli onneksi kaveri odottamassa niin pääsi heti analysoimaan ja hehkuttamaan ja nauttimaan järjestäjien tarjoaman ah niin mauttoman mutta täyttävän aterian.
Ensi vuonna uudestaan ja vähän nopsemmassa ryhmässä.
Tiistaina ja keskiviikkona työt vei länteen ja päivät hiukan venähti eli senkin puolesta oli hyvä pitää lepopäivät liikkumisesta ja antaa kintun elpyä. Kylmähoitoa vaan (jäätä, geeliä) ja keskiviikkona kylmän ja kuuman vuorottelua kotitalon saunassa ja uima-altaassa.
Torstaina totaalilepoa ja perjantaina maltoin pitkästä aikaa tehdä kunnon dynaamiset venyttelyt.
Lauantaina oli ihan pakko mennä stadikalle kun oli niin hieno ilma. 500 m lättäreillä ja pullarilla, 500 m vaparia ja toiset 500 m lättäreillä ja pullarilla, 0:37. Taktisesti päätin säästellä jalkoja seuraavaan päivään. Paitsi että lauantaina kertyi myös rivakkaa hyötykävelyä tunnin verran. Sen verran jo seuraava päivä mielessä että kävin velodromilta hakemassa kisanumeron ja muut tilpehöörin sunnuntaita varten. Ilmassa alkoi jo olla urheilujuhlan tuntua ja tuttujakin näki.
Sunnuntai, The First Ever Tour de Helsinki day. Aamulla normaalit tukevat aamiaiset puuroineen and. Fillari ja mut kamat oli laitettu kuntoon jo edellisenä päivänä (mm. hädissään käyty ostamassa toinen hiilidioksidipatruuna kaverilta) ja sikäli kaikki oli kunnossa. Noin kolme varttia ennen lähtöä hilauduin lähtöalueelle (jonne menin kotoa n kolme minuuttia) ja etsiydyin omaan 26 km/h karsinaan. Siinä sitten yleistä äimistelyä valtavasta osallistujamäärästä ynnä muusta humusta. Lähtijöitähän oli noin miljoona:
Eniten jännitti lähtö: miten voin ikinä selvitä noitten kaikkien keskellä, varsinkin kun olin kuullut niin monta kauhutarinaa siitä mitä kaikkea voi sattua. Vihdoin kun siitä liikkeelle päästiin niin menohan oli yhtä matelua (joutavaa aikaa jutella kanssa-ajajien kanssa) aina Karakallioon saakka, josta alkoi vapaa ajo. Ja sitten lähdettiin menemään...
Oittaan tienoilla samassa läjässä ajava maasturimies kysyi että eikös me nähty taannoin Vihdintiellä ja totta vieköön, siinä olivat taas mystiset maasturi- ja jopomies! Ja oikein olin havainnut: Jopomiehellä on lukkopolkimet. Kumpikin oli kuulemma ollut flunnssassa eikä jaksamisesta varmuutta mutta niin vaan karauttivat mun edelle ja näkymättömistä ennen Velskolan mäkiä... Rispekt. ISO.
Jossain vaiheessa ryhmämme levähti pienempiin porukoihin ja kokoonnuttiin taas vasta ekalla taukopaikalla. Eväät järjestäjien puolesta olivat varsin hyvät: urheilujuomaa, vettä, banaania, suolakurkkua ja rusinoita. Ja ennen kaikkea pääsi vessaan! Kaamea kus...pissahätä oli riivannut lähes lähdöstä asti (aamukahvi, ai nou) ja 60 kilometriä on aika ikävä ajaa siinä olotilassa. Mutta ah, nyt helpotti.
Tein vahingossa yhden ylimääräisen pitstopin kohdassa, joka ei kuulunut meidän ryhmämme agendalle, mutta se vessa jälleen... Matka jatkui pikkuporukassa ja riivajapolvea piti noin 80:n kohdalla lepytellä buranalla (valkku ei sitten lukenut tätä) ja loppumatka meni siinä suhteessa melko ok. Tai siis sattuihan nuo polvet, molemmat.
Viralliselle tokalle taukopaikalle ehdimme juuri sopivasti saadaksemme koko ryhmän kiinni - pari rusinaakin ehti napata - ja loput n. kolmekymppiä menivät mukavasti hyvässä seurassa rupatellessa. Jostain kohtaa letkan keulille ilmesty poliisiprätkä ja sen perässähän oli juhlava ajella loppumatka aina velodromille saakka. Sinne saavuttaessa olikin edessä pieni paniikki: se nimittäin on TOSI jyrkkä ja ajattelin että perhana, tänne asti kaatumatta mutta nytkö sitten vedän lipat. Mutta ei sentään, sain kiilatuksi itseni radan sisäreunalle ja sitä myöten tuuletusten kera maaliin! Ai että oli hieno fiilis! Pari vuotta sitten jos joku olisi sanonut että ajan tällaisen matkan tällaisessa ajassa niin en olisi uskonut. Niin sitä vaan pikkuhijaa kehittyy hulluuden kasvaessa.
Nettoaika oli 5:25:56 ja sijoitus naisissa 66/133 eli puolivälissä. Olen kovin tyytyväinen! Varsinkin kun kertaakaan en kaatunut eikä renkaat hajonneet.
Maalissa oli onneksi kaveri odottamassa niin pääsi heti analysoimaan ja hehkuttamaan ja nauttimaan järjestäjien tarjoaman ah niin mauttoman mutta täyttävän aterian.
Ensi vuonna uudestaan ja vähän nopsemmassa ryhmässä.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Kuka hävitti elokuun?
Viikolla 34 eli toisella jälkeen riivaajamme keuhkoputkentulehduksen ilmestymisen oli ohjelma tämmöinen:
Maanantaina stadikalla uintia 1500 m/0:36 ja sen jälkeen jo perinteinen maanantaikaatosade, jossa kotiin vastavirtaan kahlattuaan oli jälleen yhtä märkä kuin altaasta noustessaan. Ja sitä vettä muuten tuli, ukkosen kera! Kuulemma enemmän kuin n. 30 vuoteen Helsingissä. Kellarit oli täynnä vodaa, ratikat putoili kiskoilta ja järviä ja jokia muodostui eri puolille kaupunkia, mm. Runebergin- ja Koskelanjoet raportoitiin, kuin myös Pasilanjärvi. On se hyvä että on huusholli 7. kerroksessa, vaikka ehkä sinne parvekkeelle fillareitten sekaan pitää joku jollakin hankkia. Eli kaljakelluntaan osallistuneet: säästäkää pelivehkeenne, jonain päivänä kumivene on se arkipäiväinen töihinmenokeino.
Tiistaina muuta touhotusta mutta keskiviikkona hyötyliikuntapolkaisu Sorvalammelle haastatteluhommiin eli 2 x 28 km, á n. 1:15. Ja taas riivatun polvi sattui eikä ollut edes buranaa matkassa. Loppumatkasta olisi ollut myös valolle tarvetta: ei millään meinaa uskoa että puoli kympiltä on jo aika hämärä, iso DISlike!
Torstaina paljon hyötykävelyä mutta ei varsinaista liikuntoa. Perjantaina sen sijaan ankarasti sykettä vahtien PK-"juoksu" 10,8 km/1:28.
Lauantaina kävin stadikalla nauttimassa täydellisestä hellepäivästä 2 kilometrin verran (500 m lättärit + pullari, 1000 m vaparia, 500 m lättärit + pullari), 0:47.
Sunnuntaina tein PK-polkaisun Tuusulanjärven ympäri, 60,4 km/2:28. Ja se polvi... Tour de Helsinkiin on ilmoittauduttu eli lienee syytä nyt lepuuttaa sitä tämä väli, josko viikossa tapahtuisi joku ihmeparantuminen. Sehän ei siis vaivaa missään muussa kuin fillaroidessa, mikä on mystistä koska mikään ajoasennossa/klossien säädöissä tms. ei ole muuttunut. Lekurissakin piipahdin (muista syistä) mutta tehokkaana lisäsin myös tämän vaivan listaan mutta eipä se doktori muuta sanonut kuin viittasi juoksijan polveen (tämähän ei siis juostessa satu) ja puhui jotain levosta. No, kokeillaan, ainakin polkemattomuutta.
Päk tu peisiks
Kuten aina jonkun sairastelujakson jälkeen: lusikka kauniiseen käteen ja varovainen treenailuun paluu. Tosin tällä kertaa maanantain rauhallinen PK-juoksulenkki sai ekstremepiirteitä: ensin huomasin, että luurin kuulokkeet olivat jääneet työpaikalle ja siitähän meinasi iskeä paniikki, koska juokseminen ilman musiikkia on kuolettavan tylsää. Tovi meni, että löysin kellarin perukoilta vanhat kuulokkeet ja lenkki oli pelastettu. Tai niinhän minä luulin. Kun vihdoin pääsin ulos niin talon takana väijyssä olleet kaatosadepilvet hyökkäsivät yläpuolelle ja avasivat antinsa laskeutua maan pinnalle kertaheitolla. En sitten ollut vilkaissut sadetutkaa. Mutta kun lenkille on päätetty lähteä niin sinnehän sitten mennään. Perkele! Vettä tuli todella kaatamalla josta seurasi kamojen kastuminen kalsareita myöten viidessä minuutissa, näkyvyyden menetys ja - tadaa: musavehkeen hyytyminen. Että se niistä kellareista kaivetuista luureista. Mutta tunnin kahlasin vesilammikoissa ja jälkeenpäin oli tietysti voittajaolo.
Tiistaina huilin ja keskiviikkona oli vuorossa jo perinteinen polkaisu Kaitalammelle, kroolaus järven päästä päähän eestaas Japen & Pasin kanssa ja polkaisu kotiin. Uintia n. 2 km/0:50 ja fillarointia 2 x 24 km, yhteensä pari tuntia.
Torstaina lepo ja perjantaina aamulla juoksua n. 4,5 km / 0:30.
Perjantai-ilta ja koko lauantaipäivä meni huiman mielenkiintoisilla biomekaniikan/liikuntafysiologian luennoilla ja sieltä sai tuhdin tietopläjäyksen miten niin aerobiset kuin voimatreenitkin pitäisi suunnitella (ja tehdä). Eli jahka tämän kauden viimeisimmät tapahtumat on ohi syyskuun loppupuolella niin alkaa uusi koekaniinikausi, jossa testaan oppeja itseeni. Voimatreenillä tulee olemaan iso osuus tulevana talvena. Ainakin näin teoriassa sohvan pohjalta suunniteltuna.
Sunnuntaina tuli hurautettua toinen satasen kierros fillarilla, aikaa meni 4:19. Olipas mukavaa! Paitsi että polvi riivasi ja haittasi menoa melkoisesti.
Tiistaina huilin ja keskiviikkona oli vuorossa jo perinteinen polkaisu Kaitalammelle, kroolaus järven päästä päähän eestaas Japen & Pasin kanssa ja polkaisu kotiin. Uintia n. 2 km/0:50 ja fillarointia 2 x 24 km, yhteensä pari tuntia.
Torstaina lepo ja perjantaina aamulla juoksua n. 4,5 km / 0:30.
Perjantai-ilta ja koko lauantaipäivä meni huiman mielenkiintoisilla biomekaniikan/liikuntafysiologian luennoilla ja sieltä sai tuhdin tietopläjäyksen miten niin aerobiset kuin voimatreenitkin pitäisi suunnitella (ja tehdä). Eli jahka tämän kauden viimeisimmät tapahtumat on ohi syyskuun loppupuolella niin alkaa uusi koekaniinikausi, jossa testaan oppeja itseeni. Voimatreenillä tulee olemaan iso osuus tulevana talvena. Ainakin näin teoriassa sohvan pohjalta suunniteltuna.
Sunnuntaina tuli hurautettua toinen satasen kierros fillarilla, aikaa meni 4:19. Olipas mukavaa! Paitsi että polvi riivasi ja haittasi menoa melkoisesti.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Sairasta meininkiä
Tämä viikko onkin mennyt sitten kokonaan sairastellessa. Keskiviikkona raahauduin lääkäriin, kun kuume ei ottanut lähteäkseen ja yskiminen alkoi saada megalomaaniset mittasuhteet. Mitään muita flunssan oireitahan ei edes ole ollut missään vaiheessa. Kovin harvasanaisen lääkärin tulkinta oli keuhkoputkentulehdus ja siihen antibiootit + yskänlääkettä ja loppuviikko sairauslomaa. Ja tarpeeseen tuli. En taas vähään aikaan muista nukkuneeni yhtä paljon: kunnon yöunet ja parit päikkärit päälle joka päivä. Elimistö vissiin tietää milloin sitä lepoa todella tarvitaan.
Perjantaina oli eka lähes kuumeeton päivä ja pääsi jo ruokakauppaankin könyämään ja lauantaina oli jo lähes normaali olo (mitä se sitten tarkoittaakaan), yskää lukuunottamatta.
Sunnuntaina oli vointi niin oivallinen, toki vielä yskitti, että harkitsin liikuntaharrasteita, mutta järki voitti ja käytin päivän muuhun hyödylliseen, kuten esim. biomekaniikan oppikirjaan tuntustumiseen ja ruokien väsäämiseen tulevalle viikolle.
Jos tauti oli tässä niin sanoisin, että melko tehokkaasti sairastettu.
Jos tauti oli tässä niin sanoisin, että melko tehokkaasti sairastettu.
Paluu arkeen
Ja töihin, huoh. Päivän pölyt piti ekan aherrus(heh-heh)päivän jälkeen käydä huuhtelemassa stadikalla: 500 m lättäreillä ja pullarilla, 500m normivaparia, 0:24.
Tiistaina ja keskiviikkona kruisailu töihin maasturilla eli kovin leppoisaa meininkiä. Paitsi että ajelu tuolla työmatkaliikenteen keskellä on kyllä melkoista villin lännen meininkiä. Riippumatta kulkuneuvosta tai -neuvottomuudesta suurimmalla osalla ei ole hajuakaan liikennesäännöistä tai tilannetajusta. Masentavaa. Ja vaarallista.
Torstaina työpäivän jälkeen hikoilin tentissä, joten ei muita urheilusuorituksia.
Perjantaina paluu perusasioihin eli siihen mitä pitäisi tehdä 80% liikkumisajasta: PK-juoksulenkki 10,6 km/1:23. Vauhti on todella säälittävä jos mielii pysyä oikeilla sykealueilla mutta minkäs teet, pohjia on rakennettava.
Lauantaina meni rikki eka 100 km fillarilla, jihuu! Lenkki Porvooseen ja paluu Sipoon kautta oli tosin vähän turhan tapahtumarikas. Porvoon kaffepaussilta kun lähdettiin liikkeelle niin eipä mennyt kuin pari kilometriä ja takarengas tyhjä - ja vaihto oli just niin ärsyttävän hankala operaatio kuin muistin. Käytin ekaa kertaa täyttöpatruunaa ja hallelujaa - ikinä en enää ilman sitä lähde lenkille. Lopun matkaa olikin sitten taas vainoharhainen olo: pysyykö se ilma siellä renkaassa vai ei? Toiset varakamat sentään oli vielä mukana mutta niitä ei onneksi tarvittu.
Sipoon nurkilla alkoikin sitten kunnon sade, jota jatkui about tunnin verran. Ei kiva. Eniten haittasi se, ettei meinannut nähdä eteensä. Matka kuitenkin taittui ja kun päästtin Mellunmäen nurkille oli sitten se ei kaks ilman kolmatta -ilmiön vuoro: punaisia valoja lähestyttäessä olin hyvissä ajoin irrottamassa klossia polkimesta vaan sepä ei irronnutkaan, pyöri vaan kiinni lukossa. Ja eikun nurin. Itselle tai fillarille ei käynyt kuinkaan mutta itsetunto luonnollisesti koki kolauksen. Työkalut siis taas esiin ja klossi kiinni ja loppumatka onneksi ilman mitään haavereita. Pitänee siis tästä lähtien aina kun tauonkin jälkeen lähtee liikkeelle tarkastaa/kiristää klossit. Nyt ei näemmä riittänyt, että sen oli tehnyt ennen lenkkiä, löystyvät jostain syystä melko nopsaan. Lienevät huonolaatuiset tai kuluneet.
Lauantaina ennen lenkkiä oli jo ollut vähän (taas kerran) sellainen tuntemus hengityselimistössä että onkohan tässä nyt flunssa tulossa vai allergia tai astmako siellä riivaa. Sunnuntaina selvisi että joku flunssa tai muu basillisko siellä luurasi ja olo oli ankea. Kävin kuitenkin leffassa yrittämässä piristää mieltä ja oloa - uimaan oli tarkoitus mennä mutta järki sanoi että nyt ei mitään fyysistä rasitusta - mutta eipä se auttanut. Maanantaina oli sitten mittarissa jo selkeät kuumelukemat ja selvää että nyt tuli tauko urheiluhommiin.
tiistai 2. elokuuta 2011
Kuin viimeistä päivää...tai ainakin viikkoa
Meinaan loma- ja kisaviikkoa. Edelleenkään treeneissä ei ollut tolokun häevää mutta haetanneeko tuo mittään.
Eipä tarvinnut kummoisia oraakkelin ominaisuuksia päätelläkseen, että Tuskasta toipuminen ottaa aikansa. Viikon eka treeni siis vasta keskiviikkona ja jälleen kerran polkaisu Kaitalammelle polskimaan. Tällä kertaa meitä oli neljä ja uitiin lampi edestakaisin päästä päähän. Japen uimapipoon virittämän gepsin mukaan matkaa tuli 2380 m ja aikaa meni noin 50 minuttia, kun kokonaisajasta vähennettiin pari lillumistaukoa. Täytyy sanoa että avovesiuinti puhtaassa ja lämpimässä järvivedessä on ihan juhlaa, arvostan!
Torstaina pakkasin mökkeily- ja kisakamat matkaan ja hurautin kavereiden kyydillä mökilleen Hämeenlinnan liepeille Iso-Munakasjärven rannnalle. Päivällä oli ukkostanut melko rankasti ja illallakin ripotteli vielä, joten ei kummempia urheiluja vaan leppoisaa saunomista, uimista ja muuta asiaankuuluvaa.
Perjantaiaamuna oli kello soimassa seiskalta (lomalla, hullu!) ja lähdettiin Lissun kanssa tekemään kisaviimeistelyt eli 4 rivakkaa vetoa alkulämpän ja jäähdyttelyn välissä. Päälle tietysti pulahdus järveen. Ah autuus! Päivän toinen sporttiaktiviteetti oli paikallisen Intersportin alessa piipahdus ja sieltähän ei tyhjin käsin päässyt: Sulo Vilén ei voi vastustaa -60% aleja. Ja pakko on myös mainita yyberherkullinen lounas joka nautittiin ravintola Piparkakkutalossa, suosittelen!
Ajateltiin olla kaukaa viisaita ja hakea lauantain sprintin kisanumerot ym. sälä jo perjantai-iltana mutta kun pääsimme paikalle Aulangon kylpylälle niin eipä näkynyt kisatoimistoa missään... Erinäisten jäljitysten perusteella järjestävän seuran edustajat ja ohviisinsa löytyi ja saimme tavaramme - paitsi uimalakit jotka olivat vielä kuulemma Norjassa... Noh, olihan kisan alkuun sentään vielä yli 12 tuntia. Edessä oli kaikki matkat sisältävä kisaviikonloppu, mukaanlukien ironman-matkan SM-kisat (odotettavissa mediaa ja muuta julkisuutta), ja kaikki järjestelyt olivat aivan alkutekijöissään. Muutaman urheilukisan järjestelyihin osallistuneena heräsi pienoinen epäilys jotta näinköhän sitä seuraavana päivänä on starttia ja jos niin mihin aikaan.
Lauantaina kuitenkin aamupulahduksen ja hyvän aamiaisen jälkeen karautimme kisapaikalle Aulangolle hyvissä ajoin. Kamat vaihtopaikalle, joka ihme kyllä oli ilmestynyt paikalleen yön aikana. Kisatoimistosta käytiin jonottamassa uimalakki ja kisanumeron tussaus käsivarteen. Sitten ylleisesti hermoilemaan ja odottelemaan infoa, joka viivästyi semmoiset puoli tuntia ja alkoi yleisellä selittelyllä miksi hommat on vähän rempallaan. Oivoi, ei noin.
Joka tapauksessa kisa saatiin käyntiin puolenpäivän aikaan ja lähtö sekä sprintti- että perusmatkalle tapahtui samaan aikaan, lähtijöitä oli yhteensä n. 150. Uintimatka sprintillä oli jostain syystä vain 300 m (MIKSI, vaikka oikea 750 m olisi ollut erittäin helppo järjestää?!?) ja lihasopaksihan se meni. Note to self: mene ensi kerralla eturiviin, koska vauhtia alkaa jo olla sen verran että suurimman massa alta ehtii kyllä pois. Viimeisellä kolmanneksella räpiköinti alkoi muistuttaa uintia ja sittenhän jo karahtikin napa rantakivikkoon. Vaihtoalueelle oli aika pitkä matka ja siinä kerkesi juostessa jo repiä märkkärin puoliksi pois päältä ja säätää sykemittarin asetuksia. Aika vaihtoalueelle tullessa 06:40. Vaihtoon tuhrautui yllättävän paljon aikaa: hiekkoja ei tahtonut saada irti jaloista (jättää ei uskaltanut koska koivet on helposti hiertyvää sorttia) ja numerolapun kuminauhavirityskin piti rakentaa uudestaan. Matkaan kuitenkin pääsin ja juoksutin fillarin asfalttitielle josta loikka ratsun selkään ja polkemaan.
Fillarireitti oltiin viksuina käyty tsekkaamassa edellisenä iltana, joten tiesi mitä tuleman piti. Jonnin verran siinä oli mäkiä, mutta ei mitään tappojyrkkiä sentään. Kisa oli tällä kertaa peesivapaa ja sitähän piti tietysti sitten hyödyntää voimien säästämiseksi. Kympin lenkki kierrettiin kahteen kertaan, mutta muutamille tuli hieman poikkeavia reittejä/matkoja: kohdassa, josta piti poiketa päätieltä vaihtoaluetta sivuavalle lenkuralle ei ollut ketään ohjaamassa liikennettä, ainoastaan pari puomia ja nuoli ilman mitään selitystä sivutien puolella. Eihän sitä moni kisaaja siinä adrenaliinihöyryissään huomannut, vaan paahtoi suoraan ja ohi. Yhden toisen kisaajan kanssa siinä sitten alettiin huudella ohjeita muutamille, joille ehdittiin. Fillariosuus oli ohi yllättävän nopeasti (45:49) ja eikun kurvaus vaihtoalueelle, nestettä sisään, kypärä pois ja popojen vaihto.
Juoksuosuus oli tällä kertaa ihanan tasaisessa maastossa rantaviivan tuntumassa ja varjoakin reitiltä löytyi, mahtavaa! Lämpöä taisi olla ilmassa reilusti yli 20 astetta ja jossain kohtaa tuli mieleen että nestettä olisi fillaroidessa pitänyt ryystää enemmän. Juoksuosuudella oli sentään pari juomapistettä. Matka kääntöpaikalle (n. 2/3 reitistä) oli jo tutuksi tullutta kamppailua: jaksanko tällä vauhdilla maaliin? pitäisikö yrittää lisätä vauhtia? selviänkö alle puolen tunnin? korjaako kuolo? Mutta kun kääntöpaikka oli kierretty, viimeisen huoltopaikan antimet nautittu ja maali häämötti edessä alkoi olo taas kohentua. Vastaan tulevan Lissun kanssa vielä yläfemmat ennen maaliin saapumista, joka on aina yhtä mukavaa. Tällä kertaa siellä ei tosin ollut yhtään tuttua, mikä hiukan himmensi iloa, joka on jaettuna aina niin paljon suurempi. Juoksuajaksi tuli 27:27 ja kokonaisajaksi 1:19:56. Tulokset löytyy täältä. Tavoitteksi olin hiljaa mielessäni asettanut 1:20 eli sikäli aika nappiin meni. Kunnon vertailukohdetta aikaisempaan ei ole, koska samanmittaisella uinnilla sprinttiä ei ole ennen tullut tehtyä.
Kun myös Lissu oli tullut maaliin ja palauttavat eväät oli nautittu, kamat koottu kasaan ja hetken kisapaikalla jeesusteltu, oli aika kiittää, kumartaa ja lähteä kotio parin hienon hämäläisen kesäpäivän jälkeen. Puitteet Aulangolla kisalle olivat mahtavat, mutta hiukan on järjestävällä seuralla vielä hiottavaa organisoinnissa. Tarina ei kerro sen tarkemmin miten seuraavan päivän puolen ja täysmatkan kisat sujuivat.
Eksoottisen junamatkan (koittakaapas ite perässä: roudattavana reppu, julmettu varustekassi ja fillari) jälkeen oli kotona joku tehokkuushetki pyykkäyksineen, ruuanlaittoinen ynnä muine toimineen ennen siirtymistä ansaittuun juhlimisosuuteen, joka tällä kertaa tapahtui Tavastialla Suburban Triben vihoviimeisellä keikalla http://www.youtube.com/watch?v=xCWU9o0bbCs
Sunnuntai, viimeinen lomapäivä, oli luonnollisesti varattu kokonaisvaltaiseen rötvaykseen.
Eipä tarvinnut kummoisia oraakkelin ominaisuuksia päätelläkseen, että Tuskasta toipuminen ottaa aikansa. Viikon eka treeni siis vasta keskiviikkona ja jälleen kerran polkaisu Kaitalammelle polskimaan. Tällä kertaa meitä oli neljä ja uitiin lampi edestakaisin päästä päähän. Japen uimapipoon virittämän gepsin mukaan matkaa tuli 2380 m ja aikaa meni noin 50 minuttia, kun kokonaisajasta vähennettiin pari lillumistaukoa. Täytyy sanoa että avovesiuinti puhtaassa ja lämpimässä järvivedessä on ihan juhlaa, arvostan!
Torstaina pakkasin mökkeily- ja kisakamat matkaan ja hurautin kavereiden kyydillä mökilleen Hämeenlinnan liepeille Iso-Munakasjärven rannnalle. Päivällä oli ukkostanut melko rankasti ja illallakin ripotteli vielä, joten ei kummempia urheiluja vaan leppoisaa saunomista, uimista ja muuta asiaankuuluvaa.
Perjantaiaamuna oli kello soimassa seiskalta (lomalla, hullu!) ja lähdettiin Lissun kanssa tekemään kisaviimeistelyt eli 4 rivakkaa vetoa alkulämpän ja jäähdyttelyn välissä. Päälle tietysti pulahdus järveen. Ah autuus! Päivän toinen sporttiaktiviteetti oli paikallisen Intersportin alessa piipahdus ja sieltähän ei tyhjin käsin päässyt: Sulo Vilén ei voi vastustaa -60% aleja. Ja pakko on myös mainita yyberherkullinen lounas joka nautittiin ravintola Piparkakkutalossa, suosittelen!
Ajateltiin olla kaukaa viisaita ja hakea lauantain sprintin kisanumerot ym. sälä jo perjantai-iltana mutta kun pääsimme paikalle Aulangon kylpylälle niin eipä näkynyt kisatoimistoa missään... Erinäisten jäljitysten perusteella järjestävän seuran edustajat ja ohviisinsa löytyi ja saimme tavaramme - paitsi uimalakit jotka olivat vielä kuulemma Norjassa... Noh, olihan kisan alkuun sentään vielä yli 12 tuntia. Edessä oli kaikki matkat sisältävä kisaviikonloppu, mukaanlukien ironman-matkan SM-kisat (odotettavissa mediaa ja muuta julkisuutta), ja kaikki järjestelyt olivat aivan alkutekijöissään. Muutaman urheilukisan järjestelyihin osallistuneena heräsi pienoinen epäilys jotta näinköhän sitä seuraavana päivänä on starttia ja jos niin mihin aikaan.
Lauantaina kuitenkin aamupulahduksen ja hyvän aamiaisen jälkeen karautimme kisapaikalle Aulangolle hyvissä ajoin. Kamat vaihtopaikalle, joka ihme kyllä oli ilmestynyt paikalleen yön aikana. Kisatoimistosta käytiin jonottamassa uimalakki ja kisanumeron tussaus käsivarteen. Sitten ylleisesti hermoilemaan ja odottelemaan infoa, joka viivästyi semmoiset puoli tuntia ja alkoi yleisellä selittelyllä miksi hommat on vähän rempallaan. Oivoi, ei noin.
Joka tapauksessa kisa saatiin käyntiin puolenpäivän aikaan ja lähtö sekä sprintti- että perusmatkalle tapahtui samaan aikaan, lähtijöitä oli yhteensä n. 150. Uintimatka sprintillä oli jostain syystä vain 300 m (MIKSI, vaikka oikea 750 m olisi ollut erittäin helppo järjestää?!?) ja lihasopaksihan se meni. Note to self: mene ensi kerralla eturiviin, koska vauhtia alkaa jo olla sen verran että suurimman massa alta ehtii kyllä pois. Viimeisellä kolmanneksella räpiköinti alkoi muistuttaa uintia ja sittenhän jo karahtikin napa rantakivikkoon. Vaihtoalueelle oli aika pitkä matka ja siinä kerkesi juostessa jo repiä märkkärin puoliksi pois päältä ja säätää sykemittarin asetuksia. Aika vaihtoalueelle tullessa 06:40. Vaihtoon tuhrautui yllättävän paljon aikaa: hiekkoja ei tahtonut saada irti jaloista (jättää ei uskaltanut koska koivet on helposti hiertyvää sorttia) ja numerolapun kuminauhavirityskin piti rakentaa uudestaan. Matkaan kuitenkin pääsin ja juoksutin fillarin asfalttitielle josta loikka ratsun selkään ja polkemaan.
Fillarireitti oltiin viksuina käyty tsekkaamassa edellisenä iltana, joten tiesi mitä tuleman piti. Jonnin verran siinä oli mäkiä, mutta ei mitään tappojyrkkiä sentään. Kisa oli tällä kertaa peesivapaa ja sitähän piti tietysti sitten hyödyntää voimien säästämiseksi. Kympin lenkki kierrettiin kahteen kertaan, mutta muutamille tuli hieman poikkeavia reittejä/matkoja: kohdassa, josta piti poiketa päätieltä vaihtoaluetta sivuavalle lenkuralle ei ollut ketään ohjaamassa liikennettä, ainoastaan pari puomia ja nuoli ilman mitään selitystä sivutien puolella. Eihän sitä moni kisaaja siinä adrenaliinihöyryissään huomannut, vaan paahtoi suoraan ja ohi. Yhden toisen kisaajan kanssa siinä sitten alettiin huudella ohjeita muutamille, joille ehdittiin. Fillariosuus oli ohi yllättävän nopeasti (45:49) ja eikun kurvaus vaihtoalueelle, nestettä sisään, kypärä pois ja popojen vaihto.
Juoksuosuus oli tällä kertaa ihanan tasaisessa maastossa rantaviivan tuntumassa ja varjoakin reitiltä löytyi, mahtavaa! Lämpöä taisi olla ilmassa reilusti yli 20 astetta ja jossain kohtaa tuli mieleen että nestettä olisi fillaroidessa pitänyt ryystää enemmän. Juoksuosuudella oli sentään pari juomapistettä. Matka kääntöpaikalle (n. 2/3 reitistä) oli jo tutuksi tullutta kamppailua: jaksanko tällä vauhdilla maaliin? pitäisikö yrittää lisätä vauhtia? selviänkö alle puolen tunnin? korjaako kuolo? Mutta kun kääntöpaikka oli kierretty, viimeisen huoltopaikan antimet nautittu ja maali häämötti edessä alkoi olo taas kohentua. Vastaan tulevan Lissun kanssa vielä yläfemmat ennen maaliin saapumista, joka on aina yhtä mukavaa. Tällä kertaa siellä ei tosin ollut yhtään tuttua, mikä hiukan himmensi iloa, joka on jaettuna aina niin paljon suurempi. Juoksuajaksi tuli 27:27 ja kokonaisajaksi 1:19:56. Tulokset löytyy täältä. Tavoitteksi olin hiljaa mielessäni asettanut 1:20 eli sikäli aika nappiin meni. Kunnon vertailukohdetta aikaisempaan ei ole, koska samanmittaisella uinnilla sprinttiä ei ole ennen tullut tehtyä.
Kun myös Lissu oli tullut maaliin ja palauttavat eväät oli nautittu, kamat koottu kasaan ja hetken kisapaikalla jeesusteltu, oli aika kiittää, kumartaa ja lähteä kotio parin hienon hämäläisen kesäpäivän jälkeen. Puitteet Aulangolla kisalle olivat mahtavat, mutta hiukan on järjestävällä seuralla vielä hiottavaa organisoinnissa. Tarina ei kerro sen tarkemmin miten seuraavan päivän puolen ja täysmatkan kisat sujuivat.
Eksoottisen junamatkan (koittakaapas ite perässä: roudattavana reppu, julmettu varustekassi ja fillari) jälkeen oli kotona joku tehokkuushetki pyykkäyksineen, ruuanlaittoinen ynnä muine toimineen ennen siirtymistä ansaittuun juhlimisosuuteen, joka tällä kertaa tapahtui Tavastialla Suburban Triben vihoviimeisellä keikalla http://www.youtube.com/watch?v=xCWU9o0bbCs
Sunnuntai, viimeinen lomapäivä, oli luonnollisesti varattu kokonaisvaltaiseen rötvaykseen.
maanantai 1. elokuuta 2011
Gääg, puolet lomasta hävisi jonnekin!
Ja kolmas lomaviikko alkoi rantsupäivällä, hyväksi havaitussa Aurinkolahdessa, Itä-Helsingin helmessä.
Tiistaina otin taas ryhtiliikkeen ja juoksin salille tekemään vakion eli 2 kierrosta toiminnallista voimatreeniä.
Keskiviikkona hurautin Tuusulanjärven ympäri, 76,4 km / 3:16. Loppupuolella lenkkiä törmäsin - en sentään kirjaimellisesti - treenikaveriin. Pienet on piirit ja reitit.
Torstaina oli vuorossa lukkoon jumittuneen niskan oikaisu luottonaprapaatilla ja sielun ravintoa eli Teatteri Helsingin Luulosairas Tervasaaren kesäteatterissa, hillittömän hauska! Ja kun vielä seura oli mitä parhainta niin jo taas oli yksi hieno lomapäivä pulkassa.
Perjantaina palasin taas tuleva rantamaratonin puolikas mielessä perusasioitten pariin ja tein pitkän (11,3 km / 1:27) PK-juoksulenkin helteisessä aamusäässä. Lenkki toimi myös lämmittelynä iltapäivällä alkaneelle kolmen päivän Tuska-maratonille, joka veikin sitten iloisesti loppuviikon ja alun seuraavaa...
Tiistaina otin taas ryhtiliikkeen ja juoksin salille tekemään vakion eli 2 kierrosta toiminnallista voimatreeniä.
Keskiviikkona hurautin Tuusulanjärven ympäri, 76,4 km / 3:16. Loppupuolella lenkkiä törmäsin - en sentään kirjaimellisesti - treenikaveriin. Pienet on piirit ja reitit.
Torstaina oli vuorossa lukkoon jumittuneen niskan oikaisu luottonaprapaatilla ja sielun ravintoa eli Teatteri Helsingin Luulosairas Tervasaaren kesäteatterissa, hillittömän hauska! Ja kun vielä seura oli mitä parhainta niin jo taas oli yksi hieno lomapäivä pulkassa.
Perjantaina palasin taas tuleva rantamaratonin puolikas mielessä perusasioitten pariin ja tein pitkän (11,3 km / 1:27) PK-juoksulenkin helteisessä aamusäässä. Lenkki toimi myös lämmittelynä iltapäivällä alkaneelle kolmen päivän Tuska-maratonille, joka veikin sitten iloisesti loppuviikon ja alun seuraavaa...
2. lomaviikon lompsimiset
Maanantaina päivällä ukkosta edeltävässä kuumuudessa juoksua 12,3 km / 1:33 vanhoissa lapsuuden maisemissa Sauvossa. PK-treeniä piti lähteä tekemään, mutta vaikea oli pitää sykkeet alhalla. Pari mäkeä kävelin ylös mutta silti syke oli enimmäkseen himppasen VK:n puolella. Viimeiset pari kilometriä vasen nilkka vihoitteli jostain sieltä telaluun tietämiltä, mutta kipu hävisi heti lenkin jälkeen. Samoin vasemman isovarpaan juuren nivelrikkokohta sattui, mutta ei niin paljon että olisi juoksua estänyt.
Tiistaina illalla pikainen visiitti stadikalle: 500 m lättäreillä ja pullarilla + 5 x 100 m hiukan rivakampaan, aikaa meni 0:23.
Keskiviikkona maantiekiitäjällä uimaan Kaitalammelle, jossa meitä oli paitsi parit tri-koulun treenikaverit myös valkku-Ilkan mukanaan tuoma eurooppaministeri Stubb! Hyvin sopi porukkaan ja vaatimattomat fasiliteetit sopii treenaajalle kuin treenaajalle: uimakamat vaihdetaan puskassa ja muut rojut jätetään rannalle lojumaan. Toistaiseksihan Kaitalammella on sentään vielä laiturit, kohta kaupunki ne suuressa viisaudessaan purkaa pois. Fillarointia kertyi yhteensä 51,2 km ja uintia 1800 m.
Torstaina oli ohjelmassa aurinkoa, opiskelua ja yleistä kesästä nauttimista Pihlajasaaressa, maasturilla suhasin lauttarantaan ja takaisin, 16 km.
Perjantai meni jossain joutavissa lomahommissa mutta lauantaina juoksin salille (6 km / 0:36) vetäisemään toimintavoimatreenin. Illalla oli huiman hauskat 50 + 50 synttärit Salossa, joten sunnuntai menikin sitten toipumiseen.
Ei siis lähelläkään minkään järkevän suunnitelman tahi ohjelman mukainen treeniviikko mutta mitä parhain lomasellainen.
Tiistaina illalla pikainen visiitti stadikalle: 500 m lättäreillä ja pullarilla + 5 x 100 m hiukan rivakampaan, aikaa meni 0:23.
Keskiviikkona maantiekiitäjällä uimaan Kaitalammelle, jossa meitä oli paitsi parit tri-koulun treenikaverit myös valkku-Ilkan mukanaan tuoma eurooppaministeri Stubb! Hyvin sopi porukkaan ja vaatimattomat fasiliteetit sopii treenaajalle kuin treenaajalle: uimakamat vaihdetaan puskassa ja muut rojut jätetään rannalle lojumaan. Toistaiseksihan Kaitalammella on sentään vielä laiturit, kohta kaupunki ne suuressa viisaudessaan purkaa pois. Fillarointia kertyi yhteensä 51,2 km ja uintia 1800 m.
Torstaina oli ohjelmassa aurinkoa, opiskelua ja yleistä kesästä nauttimista Pihlajasaaressa, maasturilla suhasin lauttarantaan ja takaisin, 16 km.
Perjantai meni jossain joutavissa lomahommissa mutta lauantaina juoksin salille (6 km / 0:36) vetäisemään toimintavoimatreenin. Illalla oli huiman hauskat 50 + 50 synttärit Salossa, joten sunnuntai menikin sitten toipumiseen.
Ei siis lähelläkään minkään järkevän suunnitelman tahi ohjelman mukainen treeniviikko mutta mitä parhain lomasellainen.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Viikko 27: uuteen nousuun
Jihuu, nyt alkoi 4 viikon loma! Joten on joutavaa aikaa myös treenailla seuraaviin kisoihin eli ei kait sitä nyt tähän voi jättää tältä kesältä kun kerran hyvään alkuun on päässyt. Suunnitelmissa on pikamatka Hämeenlinnassa 30.7. ja perusmatka Kuopiossa 6.8. Reenaamaan siis.
Maanantaina päivällä rauhallista uintia 1600 m / 0:39: 400 m lättäreillä ja pullarilla 2 x 500 m vaparia, 100 m lättäreillä ja pullarilla.
Tiistai aamupäivällä VK- juoksu lämmittelyksi salille mennessä, 5,7 km / 0:36. Salilla 2 kierrosta toiminnallista voimatreeniä, 0:40. Edellisestä visiitistä onkin aikaa...paljon.
Keskiviikko meni levon merkeissä. Torstaina tuli ajeltua päivällä hyöty- ja illalla huviajelua maasturilla ympäriämpäri kaupunkia, matkaa kertyi yhteensä n. 45 km, aikaa meni about 2:20.
Perjantaina tuli tehtyä kunnon yhdistelmätreeni:
- fillarilla Kaitalammelle, 24,3 km / 1:09
- Kaitalammella pulikointia kolme varttia, matka oli jotain 1,5 ja 2 kilometrin välillä
- Kaitalammelta polkaisu kotiin Oittaan (ja Velskolan mäkien) kautta kotiin, 32,9 km / 1:33
- Kotiin päästyä vielä 0:16 juoksua ja 4 min palauttavaa kävelyä hyydykejaloilla.
Treeniseura oli sen verran kovakuntoisempaa että uintia lukuunottamatta oli selkeästi VK-treeni. Saattaa olla että elimistö ei myöskään ihan täysin ollut vielä palautunut lauantain koitoksesta ja koska kelikin oli melkoisen raskas niin tiesi taas tehneensä.
Viikonloppu menikin sitten lepäillessä ja sukukoidessa Lounais-Suomessa eli mukavissa lomahommissa. Sunnuntaina piti toki jännittää miten Pekalla menee Rothissa ja hyvinhän se oli mennyt, isosti onnea vielä uudelle teräsmiehelle, mahtava suoritus!
Maanantaina päivällä rauhallista uintia 1600 m / 0:39: 400 m lättäreillä ja pullarilla 2 x 500 m vaparia, 100 m lättäreillä ja pullarilla.
Tiistai aamupäivällä VK- juoksu lämmittelyksi salille mennessä, 5,7 km / 0:36. Salilla 2 kierrosta toiminnallista voimatreeniä, 0:40. Edellisestä visiitistä onkin aikaa...paljon.
Keskiviikko meni levon merkeissä. Torstaina tuli ajeltua päivällä hyöty- ja illalla huviajelua maasturilla ympäriämpäri kaupunkia, matkaa kertyi yhteensä n. 45 km, aikaa meni about 2:20.
Perjantaina tuli tehtyä kunnon yhdistelmätreeni:
- fillarilla Kaitalammelle, 24,3 km / 1:09
- Kaitalammella pulikointia kolme varttia, matka oli jotain 1,5 ja 2 kilometrin välillä
- Kaitalammelta polkaisu kotiin Oittaan (ja Velskolan mäkien) kautta kotiin, 32,9 km / 1:33
- Kotiin päästyä vielä 0:16 juoksua ja 4 min palauttavaa kävelyä hyydykejaloilla.
Treeniseura oli sen verran kovakuntoisempaa että uintia lukuunottamatta oli selkeästi VK-treeni. Saattaa olla että elimistö ei myöskään ihan täysin ollut vielä palautunut lauantain koitoksesta ja koska kelikin oli melkoisen raskas niin tiesi taas tehneensä.
Viikonloppu menikin sitten lepäillessä ja sukukoidessa Lounais-Suomessa eli mukavissa lomahommissa. Sunnuntaina piti toki jännittää miten Pekalla menee Rothissa ja hyvinhän se oli mennyt, isosti onnea vielä uudelle teräsmiehelle, mahtava suoritus!
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
THE kilpailupäivä
Ja vihdoin koitti se 18 viikkoa odotettu päivä. Kello herätti seiskalta ja ohjelmassa kutakuinkin normaalit aamutoimet ja hiukan tukevampi aamiainen: tavanomaisen leivän ja kahvin lisäksi vetelin myös kaurapuuroa voilla ja hillolla. Se on osoittautunut pitempien liikuntasuorituspäivien kohdalla oivalliseksi evääksi pitämään nälkää loitolla pitkään. Lämpömittari näytti jo puoli kasilta auringossa lukemaa +38, joten edessä oli hillitömän kuuma päivä, mikä taas tarkoitti sitä että nesteen kanssa on syytä olla tarkkana, jottei iske heikotukset, krampit tai muut lieve-ilmiöt. Muun romppeen sekaan pakkasin 4 juomapulloa, 2 vettä ja toiset 2 urheilujuomaa (Gutzy tropical flavor on mun suosikki) varten. Toiset putelit tulee mukaan fillariosuudelle ja toiset on vaihtopaikalla.
Vielä kerran kamojen tsekkaus ja noutaja eli Jukka saapui ysiltä. Mukaan kyytiin tuli myös Pekka ja alkoi navigointi kohti Kiskoa. Matkalla (2 tuntia ennen starttia) popsin vielä pari kinkku-juustovoileipää & banaanin ja hörpin vettä & hiukan urheilujuomaa. Kisakeskukseen saavuimme onneksi hyvissä ajoin ja saimme parkkipaikan läheltä lähtöaluetta. Edessä oli suurehko urheilujuhla, koska viimevuotisten 195 osallistujan sijaan nyt paikalle oli tulossa n. 350 triathlonistia, huikea määrä!
Kävimme ilmoittautumassa ja sain lähtönumeron 451. Suuren suosion vuoksi numeroliivit olivat loppuneet ja oma lappuni oli perinteinen hakaneuloilla ja gumminauhalla viritettävä läpyskä. Lisäksi settiin kuului numerolla varustettu uimalakki (eri sarjoissa eri väriset) ja kisanumeron piirtely permanent-tussilla kumpaankin olkavarteen ja kämmenselkään.
Kävimme tutkailemassa lähtö- ja vaihtoalueet ja vaihtamassa kamppeet ja roudaamassa tavarat vaihtoalueelle. Triathlon-koulustamme porukkaa oli osallistumassa kymmenkunta, mukana valmentajat Ilkka ja Johanna, joten tuttuja hyöri alueella paljon. Lisäksi oli kiva törmätä mm. vanhaan työkaveriin yli 20 vuoden takaa ja hierojaan (molemmat kisaamassa) sekä Kisakallion loisto-opeen Tiinaan, joka oli tullut seuraamaan kisoja vastarannan mökiltä. Kivointa oli kuitenkin se, että isä ja äitikin tulivat katsomaan ja kannustamaan.
N. 10 minuuttia ennen lähtöä oli aika alkaa kiskoa märkäpukua päälle ja siirtyä lähtöalueelle rantaan. Viimeiset yläfemmat kisakavereille ja veteen odottamaan lähtöä. Silläkin törmasi tuttuihin: taannoin fillarilenkillä tutuksi tullut mimmi oli myös odottelemassa oman sarjansa lähtöä. Me pitkämatkalaiset starttasimme klo 12:00 ja heti perään minuutin päästä perään säntäsivät sprinttimatkan menijät. Reitit erkanivat onneksi melko pian toisistaan ja lihasoppa ei ollut aivan katastrofaalinen. Jäin lähdössä tarkoituksella aivan takariviin ja hoin itselleni koko ajan että nyt vaan rauha maassa ja etsi hyvä uintirytmi. Käsittämätöntä kyllä mutta se toimi ja ensimmäistä kertaa harjoitukset mukaan lukien avovesiuinti märkkärissä tuntui mukavalta ja sujuvalta. Edelleen hengittely meni vain joka toisella vedolla ja koko ajan samalta puolelta, mutta mikäs siinä kun se tuntui toimivan. Yllättävän hyvin sain uintilinjan pidettyä suorassa ja vältettyä kolarit muitten uimareitten kanssa. Ekan poijun (jotka olivat kiitettävän isoja ja helppoja havaita vedestä) jälkeen alkoi tuntua pientä kramppauksen tuntua vasemmassa pohkeessa, mikä tarkoitti että rauhassa on mentävä, jottei tule pahempaa ongelmaa tai peräti keskeytystä. Alusta lähtien aloin pilkkoa matkantekoa pienempiin etappeihin, eli uinnin kohdalla keskityin aina vaan matkaan seuraavalle poijulle asti, miettimättä mitä sen jälkeen seuraa. Uinti sujui tasaisen varmasti, ilman panikointia ja haukkomista ja oli suorastaan mukavaa. Jopa niin, että pienillä pätkillä pystyin vaihtamaaan hengittelyn joka kolmannen vedon rytmiin. Se siis on mahdollista.
Rantakivikko tuli vastaan ajassa 32 minuuttia ja siitä karsinaa pitkin luovuttamaan uimalakki toimitsijoille (laskevat jotta nähdään onko kaikki tulleet järvestä), kävely vaihtoalueelle (juoksemaan ei pystynyt, sen verran aina huippaa uinnin jälkeen) märkkäriä päältä pois kiskoen. Jukan kanssa tultiin vaihtoon samaan aikaan ja nesteitten tankkaus, kamojen vaihto ja lähtö fillariosudelle sujui suht rivakasti ja jouhevasti. Vaihdosta tielle lähdettiin aikamoiseen nousuun ja sykkeet nousivat heti pilviin. Pyöräilyosuus tapahtui normaalin liikenteen seassa mutta sen verran toimitsijoita matkalla näkyi olevan menoa varmistamassa, että se ei tuntunut kovin vaaralliselle. Reitti osoittautui melkoisen mäkiseksi ja koostui 20 km lenkistä, joka kierrettiin 2 kertaa. Ensimmäisen rundin jälkeen osasi jo hiukan suunnitella mm. vaihteitten käyttöä optimaalisemmaksi, jotta saisi koivista kaiken irti. Edellisenä iltana olin nostanut satulaa vajaan sentin ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, koska nyt tuntui että voimaa ei tarvinnut otta pelkästään jaloista vaan sitä sai irti aina persauksesta asti. Ekan kiekan jälkeen oli tuttuun tapaan jo vasen jalkaterä tunnoton ja toisen kierroksen loppua kohti yhdistelmä kipu + tunnottomuus alkoi levitä aina pakaraan asti. Tässäkin tuskassa auttoi taktiikka keskittyä aina seuraavaan 5 km:n pätkään ja unohtaa mitä sen jälkeen tapahtuu. Muutamien tyyppien kanssa ohiteltiin toisiamme vuorotellen (kisassa peesikielto) ja tietysti tuttujen kesken kannustimme toisiamme aina vastaan tullessa.
Vihdoin viimeinen tiukka nousu ja laskettelu vaihtopaikalle, fillari telineeseen, kypärä pois, nestettä sisään, lenkkarit jalkaan ja kympin juoksuosuudelle - jälleen suoraan tosi jyrkkään ylämäkeen. Fillaroinnin aikana aurinko oli ollut lähes pilvessä (kiitos!) ja muutama vesitippa jyrähdyksien kerakin saatiin, mutta juoksuun ehtiessä keli oli taas tappavan paahtava ja todella raskas. Tajusin heti alussa, että nyt ollaan kovilla, varsinkin kun juoksu on heikoin lajini. Kierrettävänä oli 5 km:n lenkki kahteen kertaan ja taas sama taktiikka kuin edellisillä osuuksilla: keskity 2,5 kilometrin pätkään kerrallaan. Maasto oli tosi mäkinen ja tuntui että eka kääntöpaikka ei tule vastaan ikinä. Tulihan se sieltä ja tarpeeseen tuli myös tarjolla ollut vesi, urheilujuoma ja sienikastelu, koska kaikki lisäbuusti oli tarpeen. Ekan vitosen kääntöpaikalle julmettuun nousuun tullessa oli pakko turvautua kävelyyn, koska jos vaihtoehtona on päästä maaliin asti tai pudota viime metreillä niin kyllä kävely oli houkuttelevampi vaihtoehto.
Toiselle vitoselle kaartaessa päädyin juoksemaan kimpassa parin HelTrin ladyn kanssa ja tsemppasimme toisiamme eteenpäin taktiikalla ylämäet kävellen. Viimeisellä 2,5 km:n pätkällä jo päätimme että menemme maaliin kimpassa, olkoonkin kyseessä kilpailu ja niinpä vielä viimeisen juoma-aseman kautta kaarrettuamme laskettelimme käsi kädessä näyttävästi maaliin, jossa vielä ryhmähalaus ja kiitokset kannustuksesta. Mahtavaa porukkaa nämä kisaajakaverit, tutut ja tuntemattomat! Maalissa lyötiin mitali kouraan ja vastassa oli kerhon pojat, jotka olivat tulleet jo omilta matkoiltaan ja vuorossa oli yleistä keskinäistä kehumista.
Tulostiedot löytyy täältä.
Hiukan ennen maaliin tulleen Jukan kanssa kävimme pulahtamassa järvessä, kuten kutakuinkin kaikki muutkin ja ai että tuntui hyvälle! Kamat kasattuamme hetken aikaa vielä haahuilimme alueella tsekkailemassa alustavia tuloksia, seuraamassa palkintojen jakoa, tarkistamassa oma kohtalo arvonnoissa (ei voittoja) ja morjenstelemassa tuttuja. Sitten vaan kamat autoon ja kohti kotia.
Huimasta osallistujamäärästä huolimatta kisa oli todella hyvin järjestetty, isot kiitokset Kiskon Kiskojille! Ensi vuonna suosio on varmasti vielä suurempi, joten pitää muistaa ilmoittautua ajoissa. Sillä tähänhän tämä ei jää. Kisa oli kovin urheilusuoritus mitä olen ikinä tehnyt, mutta onnistui suunnitelmien mukaisesti, parin viime viikon jalkaongelmista huolimatta. Väistämättä tulee mieleen että jos kerran selviän tästä niin sitten selviän myös puolikkaasta - vaikka juoksussa siltä ei todellakaan tuntunut, hyvä ettei viikatemies hönkinyt niskaan. Eli kunhan päivän pari toipuu niin treenit jatkuu ja kauteen taitaa vielä mahtua pikamatka Hämeenlinnassa heinäkuun lopussa ja toinen perusmatka elokuussa Kuopiossa. Ja olisiko sen puolikkaan vuoro sitten ensi vuonna...
Kiitos vielä kaikille treenikavereille ja ennen kaikkea valmentajille Ilkalle ja Johannalle, kimppatreenit jatkuu varmasti jossain muodossa. Tätä blogia jatkan vielä ainakin tämän kisakauden loppuun, vaikka varsinainen tavoite tulikin saavutettua.
Vielä kerran kamojen tsekkaus ja noutaja eli Jukka saapui ysiltä. Mukaan kyytiin tuli myös Pekka ja alkoi navigointi kohti Kiskoa. Matkalla (2 tuntia ennen starttia) popsin vielä pari kinkku-juustovoileipää & banaanin ja hörpin vettä & hiukan urheilujuomaa. Kisakeskukseen saavuimme onneksi hyvissä ajoin ja saimme parkkipaikan läheltä lähtöaluetta. Edessä oli suurehko urheilujuhla, koska viimevuotisten 195 osallistujan sijaan nyt paikalle oli tulossa n. 350 triathlonistia, huikea määrä!
Kävimme ilmoittautumassa ja sain lähtönumeron 451. Suuren suosion vuoksi numeroliivit olivat loppuneet ja oma lappuni oli perinteinen hakaneuloilla ja gumminauhalla viritettävä läpyskä. Lisäksi settiin kuului numerolla varustettu uimalakki (eri sarjoissa eri väriset) ja kisanumeron piirtely permanent-tussilla kumpaankin olkavarteen ja kämmenselkään.
Kävimme tutkailemassa lähtö- ja vaihtoalueet ja vaihtamassa kamppeet ja roudaamassa tavarat vaihtoalueelle. Triathlon-koulustamme porukkaa oli osallistumassa kymmenkunta, mukana valmentajat Ilkka ja Johanna, joten tuttuja hyöri alueella paljon. Lisäksi oli kiva törmätä mm. vanhaan työkaveriin yli 20 vuoden takaa ja hierojaan (molemmat kisaamassa) sekä Kisakallion loisto-opeen Tiinaan, joka oli tullut seuraamaan kisoja vastarannan mökiltä. Kivointa oli kuitenkin se, että isä ja äitikin tulivat katsomaan ja kannustamaan.
N. 10 minuuttia ennen lähtöä oli aika alkaa kiskoa märkäpukua päälle ja siirtyä lähtöalueelle rantaan. Viimeiset yläfemmat kisakavereille ja veteen odottamaan lähtöä. Silläkin törmasi tuttuihin: taannoin fillarilenkillä tutuksi tullut mimmi oli myös odottelemassa oman sarjansa lähtöä. Me pitkämatkalaiset starttasimme klo 12:00 ja heti perään minuutin päästä perään säntäsivät sprinttimatkan menijät. Reitit erkanivat onneksi melko pian toisistaan ja lihasoppa ei ollut aivan katastrofaalinen. Jäin lähdössä tarkoituksella aivan takariviin ja hoin itselleni koko ajan että nyt vaan rauha maassa ja etsi hyvä uintirytmi. Käsittämätöntä kyllä mutta se toimi ja ensimmäistä kertaa harjoitukset mukaan lukien avovesiuinti märkkärissä tuntui mukavalta ja sujuvalta. Edelleen hengittely meni vain joka toisella vedolla ja koko ajan samalta puolelta, mutta mikäs siinä kun se tuntui toimivan. Yllättävän hyvin sain uintilinjan pidettyä suorassa ja vältettyä kolarit muitten uimareitten kanssa. Ekan poijun (jotka olivat kiitettävän isoja ja helppoja havaita vedestä) jälkeen alkoi tuntua pientä kramppauksen tuntua vasemmassa pohkeessa, mikä tarkoitti että rauhassa on mentävä, jottei tule pahempaa ongelmaa tai peräti keskeytystä. Alusta lähtien aloin pilkkoa matkantekoa pienempiin etappeihin, eli uinnin kohdalla keskityin aina vaan matkaan seuraavalle poijulle asti, miettimättä mitä sen jälkeen seuraa. Uinti sujui tasaisen varmasti, ilman panikointia ja haukkomista ja oli suorastaan mukavaa. Jopa niin, että pienillä pätkillä pystyin vaihtamaaan hengittelyn joka kolmannen vedon rytmiin. Se siis on mahdollista.
Rantakivikko tuli vastaan ajassa 32 minuuttia ja siitä karsinaa pitkin luovuttamaan uimalakki toimitsijoille (laskevat jotta nähdään onko kaikki tulleet järvestä), kävely vaihtoalueelle (juoksemaan ei pystynyt, sen verran aina huippaa uinnin jälkeen) märkkäriä päältä pois kiskoen. Jukan kanssa tultiin vaihtoon samaan aikaan ja nesteitten tankkaus, kamojen vaihto ja lähtö fillariosudelle sujui suht rivakasti ja jouhevasti. Vaihdosta tielle lähdettiin aikamoiseen nousuun ja sykkeet nousivat heti pilviin. Pyöräilyosuus tapahtui normaalin liikenteen seassa mutta sen verran toimitsijoita matkalla näkyi olevan menoa varmistamassa, että se ei tuntunut kovin vaaralliselle. Reitti osoittautui melkoisen mäkiseksi ja koostui 20 km lenkistä, joka kierrettiin 2 kertaa. Ensimmäisen rundin jälkeen osasi jo hiukan suunnitella mm. vaihteitten käyttöä optimaalisemmaksi, jotta saisi koivista kaiken irti. Edellisenä iltana olin nostanut satulaa vajaan sentin ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, koska nyt tuntui että voimaa ei tarvinnut otta pelkästään jaloista vaan sitä sai irti aina persauksesta asti. Ekan kiekan jälkeen oli tuttuun tapaan jo vasen jalkaterä tunnoton ja toisen kierroksen loppua kohti yhdistelmä kipu + tunnottomuus alkoi levitä aina pakaraan asti. Tässäkin tuskassa auttoi taktiikka keskittyä aina seuraavaan 5 km:n pätkään ja unohtaa mitä sen jälkeen tapahtuu. Muutamien tyyppien kanssa ohiteltiin toisiamme vuorotellen (kisassa peesikielto) ja tietysti tuttujen kesken kannustimme toisiamme aina vastaan tullessa.
Vihdoin viimeinen tiukka nousu ja laskettelu vaihtopaikalle, fillari telineeseen, kypärä pois, nestettä sisään, lenkkarit jalkaan ja kympin juoksuosuudelle - jälleen suoraan tosi jyrkkään ylämäkeen. Fillaroinnin aikana aurinko oli ollut lähes pilvessä (kiitos!) ja muutama vesitippa jyrähdyksien kerakin saatiin, mutta juoksuun ehtiessä keli oli taas tappavan paahtava ja todella raskas. Tajusin heti alussa, että nyt ollaan kovilla, varsinkin kun juoksu on heikoin lajini. Kierrettävänä oli 5 km:n lenkki kahteen kertaan ja taas sama taktiikka kuin edellisillä osuuksilla: keskity 2,5 kilometrin pätkään kerrallaan. Maasto oli tosi mäkinen ja tuntui että eka kääntöpaikka ei tule vastaan ikinä. Tulihan se sieltä ja tarpeeseen tuli myös tarjolla ollut vesi, urheilujuoma ja sienikastelu, koska kaikki lisäbuusti oli tarpeen. Ekan vitosen kääntöpaikalle julmettuun nousuun tullessa oli pakko turvautua kävelyyn, koska jos vaihtoehtona on päästä maaliin asti tai pudota viime metreillä niin kyllä kävely oli houkuttelevampi vaihtoehto.
Toiselle vitoselle kaartaessa päädyin juoksemaan kimpassa parin HelTrin ladyn kanssa ja tsemppasimme toisiamme eteenpäin taktiikalla ylämäet kävellen. Viimeisellä 2,5 km:n pätkällä jo päätimme että menemme maaliin kimpassa, olkoonkin kyseessä kilpailu ja niinpä vielä viimeisen juoma-aseman kautta kaarrettuamme laskettelimme käsi kädessä näyttävästi maaliin, jossa vielä ryhmähalaus ja kiitokset kannustuksesta. Mahtavaa porukkaa nämä kisaajakaverit, tutut ja tuntemattomat! Maalissa lyötiin mitali kouraan ja vastassa oli kerhon pojat, jotka olivat tulleet jo omilta matkoiltaan ja vuorossa oli yleistä keskinäistä kehumista.
Tulostiedot löytyy täältä.
Hiukan ennen maaliin tulleen Jukan kanssa kävimme pulahtamassa järvessä, kuten kutakuinkin kaikki muutkin ja ai että tuntui hyvälle! Kamat kasattuamme hetken aikaa vielä haahuilimme alueella tsekkailemassa alustavia tuloksia, seuraamassa palkintojen jakoa, tarkistamassa oma kohtalo arvonnoissa (ei voittoja) ja morjenstelemassa tuttuja. Sitten vaan kamat autoon ja kohti kotia.
Huimasta osallistujamäärästä huolimatta kisa oli todella hyvin järjestetty, isot kiitokset Kiskon Kiskojille! Ensi vuonna suosio on varmasti vielä suurempi, joten pitää muistaa ilmoittautua ajoissa. Sillä tähänhän tämä ei jää. Kisa oli kovin urheilusuoritus mitä olen ikinä tehnyt, mutta onnistui suunnitelmien mukaisesti, parin viime viikon jalkaongelmista huolimatta. Väistämättä tulee mieleen että jos kerran selviän tästä niin sitten selviän myös puolikkaasta - vaikka juoksussa siltä ei todellakaan tuntunut, hyvä ettei viikatemies hönkinyt niskaan. Eli kunhan päivän pari toipuu niin treenit jatkuu ja kauteen taitaa vielä mahtua pikamatka Hämeenlinnassa heinäkuun lopussa ja toinen perusmatka elokuussa Kuopiossa. Ja olisiko sen puolikkaan vuoro sitten ensi vuonna...
Kiitos vielä kaikille treenikavereille ja ennen kaikkea valmentajille Ilkalle ja Johannalle, kimppatreenit jatkuu varmasti jossain muodossa. Tätä blogia jatkan vielä ainakin tämän kisakauden loppuun, vaikka varsinainen tavoite tulikin saavutettua.
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Kisaviikko
No nyt ei todellakaan menee niinkuin Strömsössä tai Mike Finchin kirjassa [tähän karkeaa sadattelua].
Maananatai:
Päkiöitten rakot alkaa parantua, mutta lisäriesana on nyt sitten vasemman isovarpaan tyvinivelessä oleva nivelrikko (tässä iässä alkaa olla kaikenlaista...) äitynyt pahemmaksi kuin ikinä. Käveleminen on silkkaa tuskaa Buranasta ja Voltaren-geelistä huolimatta ja olo on sen myötä surkia. Tähänkö tämä nyt sitten kaatuu...? Tiistaina olisi viimeinen triathlonkoulun yhteistreeni ja toiveikkaana laitan fillarin ja muut kamat (paitsi lenkkarit, juoksun ajatteleminenkin sattuu) kuntoon, josko huomenna pääsisi polkaisemaan Oittaalle ja vihdoin viimein kokeilemaan uutta märkäpukua. Se kun on tähän asti pölyttynyt kaapissa.
Tiistai:
Jalalla ei todellakaan juosta, hädin tuskin kävellään. Voltarenia kehiin vaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Vaikutusta ei tosin tunne missään. Sisu ei anna periksi jäädä pois koulun päätöstreeneistä ja niinpä polkaisen Oittaalle, johon meitä koululaisia kokoontuu yhteensä 10. Valmentajat Ilkka ja Johanna ovat järjestäneet sinne treenikisan: 1000 m uintia + 22 km pyöräilyä ja 2,5 km juoksua. Omaksi osuudeksi jää vain tuo uinti, koska juoksemaan ei siis pysty ja fillarointia puolikuntoiselle tulee ihan riittävästi treenipaikalle menosta ja paluusta (2 x 21 km).
![]()
Ryhmä on mielenkiintoinen näky kun kiskomme märkäpukuja päälle helteessä hiki valuen. Järveen alkaa jo tehdä mieli mutta kun lähtö-HEP koittaa niin ihan kamalaahan se taas on: mitään ei järvivedessä näe, suuntavaisto on tiessään, lumpeenvarret kietoutuvat käsiin ja jalkoihin ja meinaavat kiskoa pohjaan, henki ei kulje ja hengittäminen menee haukkomiseksi eikä uimatekniikasta ole tietoakaan. Teemme kaksi n. 500 m mittaista kierrosta käymällä koskettamassa vastarannan kalliota ja vasta toisella kierroksella räpiköinti alkaa muistuttaa uintia. Hengitysrytmi on edelleenkin tiessään ja uima-altaan ilmaa joka 3. käsivedolla on muuttunut hätäiseksi joka toisella vedolla haukkomiseksi eikä sitä tällä matkalla saa rauhoittumaan. Matkaan menee n. 20 minuuttia eli vauhti on sentään melko käypä. Muut juoksevat rannasta pukuja päältä kiskoen pyörävaihtoon, jonne oma matkani jalkaongelman takia siis katkeaa.
![]()
Ilkan ja Johannan kanssa juttelemme tulevan lauantain Kiskon kisasta ja siihen valmistautumisesta ja jalkapuolta ilahduttaa valmentajan ohje loppupäiviksi: "Älä tee mitään, käy vaikka kaljalla." Arvostan :) Pakkailen kamat sillä aikaa kun pojat ovat fillariosuudella, halaan Ilkan ja Johannan haikein mielin ja lähden polkemaan kotiin.
Triathlon-koulumme on ollut yksi hienoimpia asioita omassa elämässä viimeisen vuoden aikana: paitsi että on oppinut ihan uudenlaista treenaamisesta, niin teoriassa kuin käytänössä, on lisäksi tutustunut mahtaviin tyyppeihin ja kokenut monta onnistumisen hetkeä. Vaikka koulu loppuukin on kyseessä kuitenkin vasta alku ja edessä on varmasti vielä monta kivaa treeniä ja kilpailua yhdessä. Kovin haikeaksi mieli ei onneksi ehdi, koska ison osan porukasta tapaa seuraavan kerran jo lauantaina Kiskossa.
Kotiin päästyä on edessä vielä kamojen huolto (mm. märkkärin putsaaminen järviröhnästä) ja melkoisesti turvonneen koiven upottaminen jäihin.
Keskiviikko:
Jalka on edelleen julmetun kipeä ja anelen työpaikan lääkäriltä apuja. Varoitusten ja pienimuotoisen saarnan saattelemana saan pari reseptiä stydimpiin kipulääkkeisiin, mutta en kuitenkaan hae troppeja vielä apteekista. Päätän kokeilla toimiiko valmentajan ohje ja menen kummipojan kanssa kaljalle kuuntelemaan sangen mielenkiintoisia inttijuttuja. Jotka saa toteamaan että kyllä vaihteilla varustetulla maantiepyörällä sentään on keponen ajella varsinkin kun ei tarvitse olla 15 kilon reppua ja toista mokomaa muuta rompetta selässä. Koitan pitää tämän mielessä seuraavan kerran kun meinaan ajatella että treeni tuntuu raskaalle.
Ja tuli ilta ja tuli aamu ja tuli seuraava päivä eli torstai ja kas, kipu oli (lähes kokonaan) tiessään! Kyllä valmentaja tietää: pari kaljaa parantaa! No ehkä tulehduskipulääkekuurikin alkoi siinä kohtaa jo tehota - eli sekakäyttö kunniaan... Tänään periaatteessa pitäisi tehdä viimeiset juoksuvedot, mutta nyt ei kertakaikkiaan uskalla riskeerata, vaan annan jalan toipua vielä vajaat pari vuorokautta aina H-hetkeen asti, joka omassa sarjassa on lauantaina klo 12:01. Kisaan näyttäisi olevan ilmoittautunut valtava määrä ihmisiä - miesten sarjat taitaa olla jopa täyteen buukattu. Kiskon Kiskojien sivuilta löytyy tarkempaa tietoa ja mm. tuloksia ja kuvia aikasemmilta vuosilta.
En tiedä onko järkevää vai silkkaa paniikinlietsontaa alkaa 2 päivää ennen kisaa lukea kirjaa "How triathlon ruined my life", mutta perhana että opus vie mennessään! Paitsi että kirja on hillittömän hauska, siinä on myös kuvattu monia asioita, sattumuksia ja tunemuksia, jotka vaan toinen samassa tlanteessa oleva aloitteleva triathlonisti voi ymmärtää. Suosittelen silti kaikille muillekin mutta vain jos pipo ei kiristä liikaa.
![]()
Maananatai:
Päkiöitten rakot alkaa parantua, mutta lisäriesana on nyt sitten vasemman isovarpaan tyvinivelessä oleva nivelrikko (tässä iässä alkaa olla kaikenlaista...) äitynyt pahemmaksi kuin ikinä. Käveleminen on silkkaa tuskaa Buranasta ja Voltaren-geelistä huolimatta ja olo on sen myötä surkia. Tähänkö tämä nyt sitten kaatuu...? Tiistaina olisi viimeinen triathlonkoulun yhteistreeni ja toiveikkaana laitan fillarin ja muut kamat (paitsi lenkkarit, juoksun ajatteleminenkin sattuu) kuntoon, josko huomenna pääsisi polkaisemaan Oittaalle ja vihdoin viimein kokeilemaan uutta märkäpukua. Se kun on tähän asti pölyttynyt kaapissa.
Tiistai:
Jalalla ei todellakaan juosta, hädin tuskin kävellään. Voltarenia kehiin vaan, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Vaikutusta ei tosin tunne missään. Sisu ei anna periksi jäädä pois koulun päätöstreeneistä ja niinpä polkaisen Oittaalle, johon meitä koululaisia kokoontuu yhteensä 10. Valmentajat Ilkka ja Johanna ovat järjestäneet sinne treenikisan: 1000 m uintia + 22 km pyöräilyä ja 2,5 km juoksua. Omaksi osuudeksi jää vain tuo uinti, koska juoksemaan ei siis pysty ja fillarointia puolikuntoiselle tulee ihan riittävästi treenipaikalle menosta ja paluusta (2 x 21 km).
Ryhmä on mielenkiintoinen näky kun kiskomme märkäpukuja päälle helteessä hiki valuen. Järveen alkaa jo tehdä mieli mutta kun lähtö-HEP koittaa niin ihan kamalaahan se taas on: mitään ei järvivedessä näe, suuntavaisto on tiessään, lumpeenvarret kietoutuvat käsiin ja jalkoihin ja meinaavat kiskoa pohjaan, henki ei kulje ja hengittäminen menee haukkomiseksi eikä uimatekniikasta ole tietoakaan. Teemme kaksi n. 500 m mittaista kierrosta käymällä koskettamassa vastarannan kalliota ja vasta toisella kierroksella räpiköinti alkaa muistuttaa uintia. Hengitysrytmi on edelleenkin tiessään ja uima-altaan ilmaa joka 3. käsivedolla on muuttunut hätäiseksi joka toisella vedolla haukkomiseksi eikä sitä tällä matkalla saa rauhoittumaan. Matkaan menee n. 20 minuuttia eli vauhti on sentään melko käypä. Muut juoksevat rannasta pukuja päältä kiskoen pyörävaihtoon, jonne oma matkani jalkaongelman takia siis katkeaa.
Triathlon-koulumme on ollut yksi hienoimpia asioita omassa elämässä viimeisen vuoden aikana: paitsi että on oppinut ihan uudenlaista treenaamisesta, niin teoriassa kuin käytänössä, on lisäksi tutustunut mahtaviin tyyppeihin ja kokenut monta onnistumisen hetkeä. Vaikka koulu loppuukin on kyseessä kuitenkin vasta alku ja edessä on varmasti vielä monta kivaa treeniä ja kilpailua yhdessä. Kovin haikeaksi mieli ei onneksi ehdi, koska ison osan porukasta tapaa seuraavan kerran jo lauantaina Kiskossa.
Kotiin päästyä on edessä vielä kamojen huolto (mm. märkkärin putsaaminen järviröhnästä) ja melkoisesti turvonneen koiven upottaminen jäihin.
Keskiviikko:
Jalka on edelleen julmetun kipeä ja anelen työpaikan lääkäriltä apuja. Varoitusten ja pienimuotoisen saarnan saattelemana saan pari reseptiä stydimpiin kipulääkkeisiin, mutta en kuitenkaan hae troppeja vielä apteekista. Päätän kokeilla toimiiko valmentajan ohje ja menen kummipojan kanssa kaljalle kuuntelemaan sangen mielenkiintoisia inttijuttuja. Jotka saa toteamaan että kyllä vaihteilla varustetulla maantiepyörällä sentään on keponen ajella varsinkin kun ei tarvitse olla 15 kilon reppua ja toista mokomaa muuta rompetta selässä. Koitan pitää tämän mielessä seuraavan kerran kun meinaan ajatella että treeni tuntuu raskaalle.
Ja tuli ilta ja tuli aamu ja tuli seuraava päivä eli torstai ja kas, kipu oli (lähes kokonaan) tiessään! Kyllä valmentaja tietää: pari kaljaa parantaa! No ehkä tulehduskipulääkekuurikin alkoi siinä kohtaa jo tehota - eli sekakäyttö kunniaan... Tänään periaatteessa pitäisi tehdä viimeiset juoksuvedot, mutta nyt ei kertakaikkiaan uskalla riskeerata, vaan annan jalan toipua vielä vajaat pari vuorokautta aina H-hetkeen asti, joka omassa sarjassa on lauantaina klo 12:01. Kisaan näyttäisi olevan ilmoittautunut valtava määrä ihmisiä - miesten sarjat taitaa olla jopa täyteen buukattu. Kiskon Kiskojien sivuilta löytyy tarkempaa tietoa ja mm. tuloksia ja kuvia aikasemmilta vuosilta.
En tiedä onko järkevää vai silkkaa paniikinlietsontaa alkaa 2 päivää ennen kisaa lukea kirjaa "How triathlon ruined my life", mutta perhana että opus vie mennessään! Paitsi että kirja on hillittömän hauska, siinä on myös kuvattu monia asioita, sattumuksia ja tunemuksia, jotka vaan toinen samassa tlanteessa oleva aloitteleva triathlonisti voi ymmärtää. Suosittelen silti kaikille muillekin mutta vain jos pipo ei kiristä liikaa.
Perjntaina alkoi kesäloma ja sen kunniaksi piti tietysti käydä hiukan puistopultsaroimassa kavereitten kanssa, hurjasti yhden oluen verran. Muutoin ohjelmassa oli odotetusti kamojen laitto valmiiksi lauantaita varten ja hiukkasen ehkä normaalia enemmän hiilaripitoisen eväksen syömistä ja luonnollisesti jännittämistä. Kisatilannetta tuli kelailtua jonkin verran, kaipa sitä voisi jonkinmoiseksi psykologiseksi valmistautumiseksikin sanoa. Lisäksi jatkoin hihittelyä yllä mainittua kirjaa lukien - melko myöhään koska uni ei oikein meinannut tulla silmään, ei pelkästään jännittämisen vaan myös melkoisen hikisen ilman takia.
Tokavika - apua!
Viimeisiä viedään - nyt alkaa hirvittää...
Maananataina festareiden jälkeinen varovainen paluu urheilun pariin aamun kevyellä uiskentelulla 1000 m / 0:23. Ilta meni teoreettisissa urheiluhommissa eli Helsinki City Maratonin huoltopisteiden vastaavien palaverissa. Järjestelyt on taas jo hyvässä mallissa. Niin ja sinne Kiskoon on nyt sitten ilmoittauduttu, kuin myös Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Nyt ei voi enää jänistää.
Tiistain aamu alkoi viileähkössä sateessa 0:30 VK-lenkillä, josta sain matkankin näppärästi mitattua nyt kun sain vihdoin Sportstrackerin asennettua C7:aan. Ja sitähän kertyi 5,2 km. Illalla väliin jäi kaikki suunnitellut treenit koska keuhkoissa tuntui taas tuttu ikävä flunssan aavistus (ei ihme viikonlopun palelun jälkeen), bonuksena julmettu väsymys ja päänsärky. Niinpä liikunta-aihetta sivuten kävin täydentämässä rengas- ja voiteluainevarastot Velosportissa ja vahingoista viisastuneena ostin myös pari ilmapatruunaa vastaisen varalle. Kokeillaan nyt sitten myös vahvempia (?) lateksigummeja, joitten ainakin hinnan perusteella olisi syytä kestää vähintään ydinräjähdys.
Keskiviikkona aamulla uintia 1500 m / 0:36 (500 m lättäreillä ja pullarilla, 2 x 500 m normimenoa). Illalla olikin sitten aika laittaa jalalla koreasti firman kesäjuhlissa ja kun sen teki pitkän tauon jälkeen korkkarit jalassa (virhe!) niin seurauksena oli massiiviset rakot päkiöissä. Niinpä loppuviikosta tulikin sitten treenivapaata aikaa, juuri kun pitäisi alkaa viimeistelemään ja herkistelemään kisaa varten. No, puolentoista viimeisen viikon aikana ei varsinkaan peruskunnolle ihmeitä tehdä, joten sikäli vahinko ei liene maita kaatava. Saattaa jopa olla, että pieni ekstralepo tekee vaan hyvää, koska viimeisinä päivinä liika treeni on todennäkäisesti huonompi asia kuin vähäisempi. Pientä flunssatyyppistäkin oirettakin kun on ollut niin saattaa jopa olla että elimistö tosissaan tarvitsee vähän perusteellisempaa palautumista tähän saumaan.
Torstai-iltana oli sentään tarjolla pelastusta (myös hieman kiristelevälle vasemmalle pohkeelle) 75 min hieronnan muodossa. Ah autuutta!
Perjantai ja lauantai meni näinollen kokonaan koti- juhannus- ja rentoutumishommissa, kaupungissa luonnollisesti.
Sunnuntaina jalat oli edelleen niin säpäleinä, että pyöräilyä saatika sitten juoksua ei voinut edes harkita. Uimaan siis ja aurinkoisella stadikalla 1500 m / 0:36 (500 m lättäreillä ja pullarilla + 2 x 500 m tavanomaista vaparipaahtamista). Illaksi piti paketoida ja pehmustaa jalat Compeedeilla, jotta jaksoi äimistellä Foo Fightersia ja lämppäreitään. Oli keikkakelit kohillaan!
Maananataina festareiden jälkeinen varovainen paluu urheilun pariin aamun kevyellä uiskentelulla 1000 m / 0:23. Ilta meni teoreettisissa urheiluhommissa eli Helsinki City Maratonin huoltopisteiden vastaavien palaverissa. Järjestelyt on taas jo hyvässä mallissa. Niin ja sinne Kiskoon on nyt sitten ilmoittauduttu, kuin myös Espoon Rantamaratonin puolikkaalle. Nyt ei voi enää jänistää.
Tiistain aamu alkoi viileähkössä sateessa 0:30 VK-lenkillä, josta sain matkankin näppärästi mitattua nyt kun sain vihdoin Sportstrackerin asennettua C7:aan. Ja sitähän kertyi 5,2 km. Illalla väliin jäi kaikki suunnitellut treenit koska keuhkoissa tuntui taas tuttu ikävä flunssan aavistus (ei ihme viikonlopun palelun jälkeen), bonuksena julmettu väsymys ja päänsärky. Niinpä liikunta-aihetta sivuten kävin täydentämässä rengas- ja voiteluainevarastot Velosportissa ja vahingoista viisastuneena ostin myös pari ilmapatruunaa vastaisen varalle. Kokeillaan nyt sitten myös vahvempia (?) lateksigummeja, joitten ainakin hinnan perusteella olisi syytä kestää vähintään ydinräjähdys.
Keskiviikkona aamulla uintia 1500 m / 0:36 (500 m lättäreillä ja pullarilla, 2 x 500 m normimenoa). Illalla olikin sitten aika laittaa jalalla koreasti firman kesäjuhlissa ja kun sen teki pitkän tauon jälkeen korkkarit jalassa (virhe!) niin seurauksena oli massiiviset rakot päkiöissä. Niinpä loppuviikosta tulikin sitten treenivapaata aikaa, juuri kun pitäisi alkaa viimeistelemään ja herkistelemään kisaa varten. No, puolentoista viimeisen viikon aikana ei varsinkaan peruskunnolle ihmeitä tehdä, joten sikäli vahinko ei liene maita kaatava. Saattaa jopa olla, että pieni ekstralepo tekee vaan hyvää, koska viimeisinä päivinä liika treeni on todennäkäisesti huonompi asia kuin vähäisempi. Pientä flunssatyyppistäkin oirettakin kun on ollut niin saattaa jopa olla että elimistö tosissaan tarvitsee vähän perusteellisempaa palautumista tähän saumaan.
Torstai-iltana oli sentään tarjolla pelastusta (myös hieman kiristelevälle vasemmalle pohkeelle) 75 min hieronnan muodossa. Ah autuutta!
Perjantai ja lauantai meni näinollen kokonaan koti- juhannus- ja rentoutumishommissa, kaupungissa luonnollisesti.
Sunnuntaina jalat oli edelleen niin säpäleinä, että pyöräilyä saatika sitten juoksua ei voinut edes harkita. Uimaan siis ja aurinkoisella stadikalla 1500 m / 0:36 (500 m lättäreillä ja pullarilla + 2 x 500 m tavanomaista vaparipaahtamista). Illaksi piti paketoida ja pehmustaa jalat Compeedeilla, jotta jaksoi äimistellä Foo Fightersia ja lämppäreitään. Oli keikkakelit kohillaan!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Rengaspainajaisia ja festarihypotermiaa
Jopas oli tapahtumarikas viikko!
Maanantaina aamulla uintia 1000 m / 0:23. Eipä ollut viileähkössä säässä ruuhkaa altaassa. Illan fillarointi jäi väliin: galsa vesisade ei houkutellut, edes maastolenkille.
Tiistaina aamulla uintia 2000 m / 0:48 ja illalla vetoharjoitus, vaihteeksi Salon maisemissa. Kulki aika mukavasti.
Keskiviikkona oli taas keli sateinen, joten maantien sijaan illalla maastoajelua 32,4 km / 1:38.
Torstai olikin sitten rengaspainajaispäivä. Ennen maantielenkille lähtöä vaihdoin edellisenä sunnuntaina hajonneen takarenkaan, mutta enpäs saanut päällirenkaasta ruusupuskan tms. piikkiä pois kunnolla, koska juuri asennettu rengas hajosi jemmaan jääneeseen tynkään. Loput piikinjämät pois, rengas nro 2 tilalle ja johan pysyi ilmat sisällä. Iloisna kiertämään Tuusulanjärveä. Kunnes suht alkumatkasta oli taas rengas tyhjä ja siinä sievä reikä, jonka alkulähdettä ei mitenkään pystynyt paikallistamaan. Ja paikalle päivän rengas nro 3. Onneksi polkasukaverilla oli mukana ilmapatruuna, niin säästyttiin minipumppupuhkumisoperaatiolta. Kunnes taas tovin päästä kuului pffsst - ja taas oli rengas hajalla eikä taaskaan jälkeäkään aiheuttajasta (rengaspoltergeisto on siis tosiaasia!). Nyt siirryttiin myös kaverin rengasvarastolle (nro 4) ja kas, kun se patruuna oli jo käytetty oli sitten vuorossa hikinen pumppausrupeama. Liekö tarvetta edes sanoa, että näitä operaatioita hoidettiin osin vesisateessa ja hyttysten hyökkäyksen kohteena. Yksin olisin varmaan hajonnut kappaleiksi, mutta seura pelasti - niin konreettisesti kuin mielialan, kiitos T! Ja olen siis edelleen renkaan, patruunan ja vaihtohommat velkaa. Mutta sitkeästi polkastiin 60 kilometrin lenkki loppuun, huoltotaukoineen kolmessa tunnissa, josta ajettiin n. 2,5 eli suht ok keskivauhti.
Perjantaina oli aamusta uintia 1500 m / 0:39 ja iltapäivällä 0:30 VK-juoksu jonka jälkeen loppuviikonloppu menikin sitten kesän ekoissa festarihommissa maanmainiossa Myötätuulirokissa Vantaalla (kiitos Suvi & co!), jossa kohdallaan oli kaikki muu paitsi sää. Viikonlopun jälkeen olikin sitten ns. festarilihakset kipeinä ja kurkku karheana käkättämisestä ja kylmässä kelissä kökkimisestä. Kävi siis urheilusta mitä suuremmassa määrin.
Maanantaina aamulla uintia 1000 m / 0:23. Eipä ollut viileähkössä säässä ruuhkaa altaassa. Illan fillarointi jäi väliin: galsa vesisade ei houkutellut, edes maastolenkille.
Tiistaina aamulla uintia 2000 m / 0:48 ja illalla vetoharjoitus, vaihteeksi Salon maisemissa. Kulki aika mukavasti.
Keskiviikkona oli taas keli sateinen, joten maantien sijaan illalla maastoajelua 32,4 km / 1:38.
Torstai olikin sitten rengaspainajaispäivä. Ennen maantielenkille lähtöä vaihdoin edellisenä sunnuntaina hajonneen takarenkaan, mutta enpäs saanut päällirenkaasta ruusupuskan tms. piikkiä pois kunnolla, koska juuri asennettu rengas hajosi jemmaan jääneeseen tynkään. Loput piikinjämät pois, rengas nro 2 tilalle ja johan pysyi ilmat sisällä. Iloisna kiertämään Tuusulanjärveä. Kunnes suht alkumatkasta oli taas rengas tyhjä ja siinä sievä reikä, jonka alkulähdettä ei mitenkään pystynyt paikallistamaan. Ja paikalle päivän rengas nro 3. Onneksi polkasukaverilla oli mukana ilmapatruuna, niin säästyttiin minipumppupuhkumisoperaatiolta. Kunnes taas tovin päästä kuului pffsst - ja taas oli rengas hajalla eikä taaskaan jälkeäkään aiheuttajasta (rengaspoltergeisto on siis tosiaasia!). Nyt siirryttiin myös kaverin rengasvarastolle (nro 4) ja kas, kun se patruuna oli jo käytetty oli sitten vuorossa hikinen pumppausrupeama. Liekö tarvetta edes sanoa, että näitä operaatioita hoidettiin osin vesisateessa ja hyttysten hyökkäyksen kohteena. Yksin olisin varmaan hajonnut kappaleiksi, mutta seura pelasti - niin konreettisesti kuin mielialan, kiitos T! Ja olen siis edelleen renkaan, patruunan ja vaihtohommat velkaa. Mutta sitkeästi polkastiin 60 kilometrin lenkki loppuun, huoltotaukoineen kolmessa tunnissa, josta ajettiin n. 2,5 eli suht ok keskivauhti.
Perjantaina oli aamusta uintia 1500 m / 0:39 ja iltapäivällä 0:30 VK-juoksu jonka jälkeen loppuviikonloppu menikin sitten kesän ekoissa festarihommissa maanmainiossa Myötätuulirokissa Vantaalla (kiitos Suvi & co!), jossa kohdallaan oli kaikki muu paitsi sää. Viikonlopun jälkeen olikin sitten ns. festarilihakset kipeinä ja kurkku karheana käkättämisestä ja kylmässä kelissä kökkimisestä. Kävi siis urheilusta mitä suuremmassa määrin.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
15 viikko saapui mutta ilman painajaisia
Maanantaina aamulla uintia 1500 m / 0:36 (500 m lättäreillä & pullarilla, 2 x 500 m tavallista kauhomista). Illalla metsäterapiaa maasturilla Keskuspuistossa, 32, 5 km / 1:38. Ihana ilma ja luonto kauneimmillaan, kyllä teki hyvää!
Tiistaina aamulla uintia 2000 m / 0:53 ruuhkaisessa altaassa (500 m lättäreillä & pullarilla, 2 x 500 m tavallista kauhomista, 500 m lättäreillä & pullarilla). Illalla VK-juoksua 0:40, kulki aika mukavasti kohtuu lämpimän sään huomioon ottaen. Matkaa ei tullut mitattua.
Keskiviikkona olisi ohjelmassa ollut quality/speed -treeni fillarilla, mutta oli niin vetämätön olo että päätin huilata. Kisan lähestyessä lienee viisaampaa treenata hiukan liian vähän kuin liikaa, koska ihmeitä tässä vajaassa kuukaudessa ei enää tehdä.
Edellisen päivän lepo teki taas tehtävänsä koska torstaiaamun uinti (1200 m / 0:30) kulki varsin hyvin. Tällä kertaa 500 m lämppää lättäreillä ja pullarilla, 5 x 100 m niin että ensimmäiset 50 m suht rauhallisesti ja jälkimmäinen puolisko sitten rivakammin ja loppuun 200 m palauttelevaa vaparia. Illalla oli pään kesäkuntoon laitto, joten jäi yhden treenin päiväksi.
Perjantaina aamusta 25 minuutin VK-juoksu. Iltapäivä ja ilta meni kesäyliopiston liikuntalääketieteen perusopintojen ekan jakson (Ihmisen anatomia & fysiologia) luennolla. Mihinkä soppaan sitä onkaan taas lusikkansa lykännyt...
Lauantaina herätys kuudelta ja VK-juoksu ihanassa kesäisessä aamussa Vanhankaupunginlahden tuntumassa, 1:00 / 8,4 km. Koko päivä meni jälleen luennolla tomumajan rakennetta ja toimintaa opiskellessa, jonka jälkeen oli pakko käydä nollaamassa pää stadikan altaassa ja saunassa, 1000 m / 0:23, puolet pullarilla & lättäreillä, puolet normikauhontaa.
Vuorokausirytmi kun on jumiutunut kohdalleen niin sunnuntainakin ylös kuuden jäljestä, puurot ja muut eväät tauluun Hesarin kera ja klo 11:20 mennessä oli maantielenkki 2:17 / 54,5 km tehty. Just parahiksi osuin Vantaankoskelle kun yhteislenkki sieltä oli lähdössä, mutta kun oma rupeama oli jo siinä vaiheessa loppusuoralla niin enpä liittynyt joukkoon. Varsinkin kun näillä helteillä aamu tuntuu olevan selkeästi miellyttävin aika liikkua.
Tiistaina aamulla uintia 2000 m / 0:53 ruuhkaisessa altaassa (500 m lättäreillä & pullarilla, 2 x 500 m tavallista kauhomista, 500 m lättäreillä & pullarilla). Illalla VK-juoksua 0:40, kulki aika mukavasti kohtuu lämpimän sään huomioon ottaen. Matkaa ei tullut mitattua.
Keskiviikkona olisi ohjelmassa ollut quality/speed -treeni fillarilla, mutta oli niin vetämätön olo että päätin huilata. Kisan lähestyessä lienee viisaampaa treenata hiukan liian vähän kuin liikaa, koska ihmeitä tässä vajaassa kuukaudessa ei enää tehdä.
Edellisen päivän lepo teki taas tehtävänsä koska torstaiaamun uinti (1200 m / 0:30) kulki varsin hyvin. Tällä kertaa 500 m lämppää lättäreillä ja pullarilla, 5 x 100 m niin että ensimmäiset 50 m suht rauhallisesti ja jälkimmäinen puolisko sitten rivakammin ja loppuun 200 m palauttelevaa vaparia. Illalla oli pään kesäkuntoon laitto, joten jäi yhden treenin päiväksi.
Perjantaina aamusta 25 minuutin VK-juoksu. Iltapäivä ja ilta meni kesäyliopiston liikuntalääketieteen perusopintojen ekan jakson (Ihmisen anatomia & fysiologia) luennolla. Mihinkä soppaan sitä onkaan taas lusikkansa lykännyt...
Lauantaina herätys kuudelta ja VK-juoksu ihanassa kesäisessä aamussa Vanhankaupunginlahden tuntumassa, 1:00 / 8,4 km. Koko päivä meni jälleen luennolla tomumajan rakennetta ja toimintaa opiskellessa, jonka jälkeen oli pakko käydä nollaamassa pää stadikan altaassa ja saunassa, 1000 m / 0:23, puolet pullarilla & lättäreillä, puolet normikauhontaa.
Vuorokausirytmi kun on jumiutunut kohdalleen niin sunnuntainakin ylös kuuden jäljestä, puurot ja muut eväät tauluun Hesarin kera ja klo 11:20 mennessä oli maantielenkki 2:17 / 54,5 km tehty. Just parahiksi osuin Vantaankoskelle kun yhteislenkki sieltä oli lähdössä, mutta kun oma rupeama oli jo siinä vaiheessa loppusuoralla niin enpä liittynyt joukkoon. Varsinkin kun näillä helteillä aamu tuntuu olevan selkeästi miellyttävin aika liikkua.
torstai 9. kesäkuuta 2011
Viidenneksi viimeinen
Vähiin käy tämä treenikausi ja kisa senkun lähenee.
Ma aamulla uintia 1800 m / 0:45, taisi mennä niin että 300 tavallista, 5 x 200 lättäreillä ja pullarila ja 500 tavallista, jos en ihan väärin muista. Pitäisi laittaa aina heti ylös mutta kun aina ei jouda. Illalla shoppailuretki maantiepelillä Variston Bikeplanetiin (matkaan lähti satula + hihat), paluu Bembölen ja Leppävaaran kaupunkipujotteluradan kautta takaisin Pasilaan. Matkaa 46,2 km ja aikaa meni 2:29.
Tiistaina illalla kokeilin juoksuvetoja kaavalla 1 min kävellen, 1 min PK-tahtiin juosten ja 4 min VK:n ylärajoilla ja jopa hiukan yli. Tämä toistettuna 4 kertaa plus lämmittelyt ja palauttelut vei yhteensä n. 40 min. Aika jees treeni. Jos vaikka tämmöisillä saisi vauhtia kasvatettua.
Keskiviikkona aamulla uintia 1000 m / 0:25, 500 m lättäreillä ja pullarilla ja 5 x 100 m lättäreillä, vähän reippaampaan tahtiin. Illalla menikin töissä sitten sen verran myöhään, että treeni vaihtui pikaiseen puistossa piipahdukseen ja saunavuoroon. Lepo teki kyllä hyvää.
Torstai oli mallia hela, joten vapaapäivä ja aikaa pitkälle polkasulle. Sain oivallisen opastuksen uusiin maisemiin eli Vantaalta käsin lenkki Tuusulanjärven ympäri. 61 km taittui ajassa 2:30, mikä suht kelpo aika ottaen huomioon reitin varrella olevat tietyömaat ja taajamat. PK-lenkki oli mielessä mutta eihän sitä siellä alueella malttanut pysyä. VK-vauhti tuntui sujuvan melko kivuttomasti, liekö syynä edellisen illan huili.
Pe aamulla uintia 2000 m / 0:53. Illalla alakropan hieronta. Alaselkä oli aavistuksen jumissa mutta mitään isompaa korjattavaa ei onneksi ollut.
Lauantaina aamusta tunnin PK-juoksulenkki / 8,9 km ja päälle kilometri rennosti altaassa (0:21). Juoksulenkillä keskuspuistossa sai havaita että muutkin tri-koululaiset ovat samoissa puuhissa.
Sunnuntaina fillarilla ns. speed/quality -treeni eli ensin alle lämmittelypolkasut ja sitten 5 x 2,5 min lujaa + 3,5 min palautellen -yhdistelmiä. Jäähdyttelynä rauhallinen polkasu kotiin. Matkalla tuli törmättyä (ei sentään kirjaimellisesti) taas yhteen tri-koululaiseen eli ahkerasti kaikki ovat tekemässä kotiläksyjä.
Hiukan oli taas sovellettu viikko mutta noin pääpiirteissään ruodussa ollaan edelleen.
Ma aamulla uintia 1800 m / 0:45, taisi mennä niin että 300 tavallista, 5 x 200 lättäreillä ja pullarila ja 500 tavallista, jos en ihan väärin muista. Pitäisi laittaa aina heti ylös mutta kun aina ei jouda. Illalla shoppailuretki maantiepelillä Variston Bikeplanetiin (matkaan lähti satula + hihat), paluu Bembölen ja Leppävaaran kaupunkipujotteluradan kautta takaisin Pasilaan. Matkaa 46,2 km ja aikaa meni 2:29.
Tiistaina illalla kokeilin juoksuvetoja kaavalla 1 min kävellen, 1 min PK-tahtiin juosten ja 4 min VK:n ylärajoilla ja jopa hiukan yli. Tämä toistettuna 4 kertaa plus lämmittelyt ja palauttelut vei yhteensä n. 40 min. Aika jees treeni. Jos vaikka tämmöisillä saisi vauhtia kasvatettua.
Keskiviikkona aamulla uintia 1000 m / 0:25, 500 m lättäreillä ja pullarilla ja 5 x 100 m lättäreillä, vähän reippaampaan tahtiin. Illalla menikin töissä sitten sen verran myöhään, että treeni vaihtui pikaiseen puistossa piipahdukseen ja saunavuoroon. Lepo teki kyllä hyvää.
Torstai oli mallia hela, joten vapaapäivä ja aikaa pitkälle polkasulle. Sain oivallisen opastuksen uusiin maisemiin eli Vantaalta käsin lenkki Tuusulanjärven ympäri. 61 km taittui ajassa 2:30, mikä suht kelpo aika ottaen huomioon reitin varrella olevat tietyömaat ja taajamat. PK-lenkki oli mielessä mutta eihän sitä siellä alueella malttanut pysyä. VK-vauhti tuntui sujuvan melko kivuttomasti, liekö syynä edellisen illan huili.
Pe aamulla uintia 2000 m / 0:53. Illalla alakropan hieronta. Alaselkä oli aavistuksen jumissa mutta mitään isompaa korjattavaa ei onneksi ollut.
Lauantaina aamusta tunnin PK-juoksulenkki / 8,9 km ja päälle kilometri rennosti altaassa (0:21). Juoksulenkillä keskuspuistossa sai havaita että muutkin tri-koululaiset ovat samoissa puuhissa.
Sunnuntaina fillarilla ns. speed/quality -treeni eli ensin alle lämmittelypolkasut ja sitten 5 x 2,5 min lujaa + 3,5 min palautellen -yhdistelmiä. Jäähdyttelynä rauhallinen polkasu kotiin. Matkalla tuli törmättyä (ei sentään kirjaimellisesti) taas yhteen tri-koululaiseen eli ahkerasti kaikki ovat tekemässä kotiläksyjä.
Hiukan oli taas sovellettu viikko mutta noin pääpiirteissään ruodussa ollaan edelleen.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Viikko 13
Ei taaskaan mennyt ihan niinkuin Strömsössä mutta esim. töitten määrän huomioonottaen ihan kelpo treeniviikko. Mukaan mahtui myös sosiaalista elämää ja kulttuuririentoja.
Ma: aamu-uinti 1700m / 0:43 (400 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 300 m tavallista). Illalla 3,5 tunnin junamatka Jyväskylään (juna vain 25 min myöhässä) eli eipä joutanut ohjelman mukaisesti polkemaan.
Ti aamulla 0:37 VK-lenkki Jyväskylän rantamaisemissa mukavassa auringonpaisteessa ennen Firstbeat Technologiesin järjestämää Arjen valinnat pysyväksi elämäntavaksi -seminaaria. Oli valtavan mielenkiintoiset caset puhujilla esitettävänä, materiaalit löytyy täältä. Lisäksi tapasi useammankin vanhan tutun. Illalla kollegan kyydillä kotiin ja sen jälkeen pikainen 1000 m uinti vaihteeksi sisätiloissa Mäkelänrinteessä, kun ei ehtinyt stadikalle. 1500 piti mennä mutta pamahti päälle semmonen päänsärky että kuuppa meinasi räjähtää ja piti jättää vähän niinkuin leikki kesken. Joku jumi vissiin niskassa, mutta häipyi venyttelyillä. (Jälkeenpäin selvisi, että Mäkelänrinteessä oli ollut joku maalaushomma, minkä käryistä ainakin kilpauimarit olivat kärsineet. Liekö ollut sama syynä mun päänsärkyyn, koska hävisi aamuun mennessä, mitä niskajumin kyseessä ollessa ei yleensä tapahdu.)
Keskiviikosta tuli huilipäivä: kun ensin istuu päivän koulutuksessa observoimassa ja sen päälle tekee normihommat niin loppuu päivästä tunnit kesken. Saunaan sentään illalla ehti rentoutumaan.
Torstaina aamulla VK-lenkki 0:30. Illalla uintia 1500 m / 0:35 (300 m tavallista, 3 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 2 x 200 m lättäreillä, 200 m tavallista).
Perjantaina maasturilla huristelua 36,6 km / 1:46.
Lauantaina aamusta ensin keskuspuistoon jolkottelemaan PK-tahtiin tunti ja 8,5 km ja siihen perään uintia stadikalla 2000m / 0:50 (500 m lättäreillä ja pullarilla, 1000 m tavallista, 500 m lättäreillä ja pullarilla). Kovin oli rauhallista kun lämpötila oli hiukan kymmenen päälle ja melkonen tuuli.
Sunnuntaina oli suunnitelmissa pitkä maantielenkki mutta seuralle kävi vanhanaikaisesti (kuin miltei myös itsellekin) lauantain iltariennoissa, joten päivästä tuli palauttava. Viileähkö sää ja silloin tällöin ripsauttelevat pilvetkään eivät varsinaisesti houkutelleet on tien päälle. Liikunta-aktiviteettina oli näinollen reipas tunnin sauvakävely ja sepä virkistikin mukavasti.
Ma: aamu-uinti 1700m / 0:43 (400 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 300 m tavallista). Illalla 3,5 tunnin junamatka Jyväskylään (juna vain 25 min myöhässä) eli eipä joutanut ohjelman mukaisesti polkemaan.
Ti aamulla 0:37 VK-lenkki Jyväskylän rantamaisemissa mukavassa auringonpaisteessa ennen Firstbeat Technologiesin järjestämää Arjen valinnat pysyväksi elämäntavaksi -seminaaria. Oli valtavan mielenkiintoiset caset puhujilla esitettävänä, materiaalit löytyy täältä. Lisäksi tapasi useammankin vanhan tutun. Illalla kollegan kyydillä kotiin ja sen jälkeen pikainen 1000 m uinti vaihteeksi sisätiloissa Mäkelänrinteessä, kun ei ehtinyt stadikalle. 1500 piti mennä mutta pamahti päälle semmonen päänsärky että kuuppa meinasi räjähtää ja piti jättää vähän niinkuin leikki kesken. Joku jumi vissiin niskassa, mutta häipyi venyttelyillä. (Jälkeenpäin selvisi, että Mäkelänrinteessä oli ollut joku maalaushomma, minkä käryistä ainakin kilpauimarit olivat kärsineet. Liekö ollut sama syynä mun päänsärkyyn, koska hävisi aamuun mennessä, mitä niskajumin kyseessä ollessa ei yleensä tapahdu.)
Keskiviikosta tuli huilipäivä: kun ensin istuu päivän koulutuksessa observoimassa ja sen päälle tekee normihommat niin loppuu päivästä tunnit kesken. Saunaan sentään illalla ehti rentoutumaan.
Torstaina aamulla VK-lenkki 0:30. Illalla uintia 1500 m / 0:35 (300 m tavallista, 3 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 2 x 200 m lättäreillä, 200 m tavallista).
Perjantaina maasturilla huristelua 36,6 km / 1:46.
Lauantaina aamusta ensin keskuspuistoon jolkottelemaan PK-tahtiin tunti ja 8,5 km ja siihen perään uintia stadikalla 2000m / 0:50 (500 m lättäreillä ja pullarilla, 1000 m tavallista, 500 m lättäreillä ja pullarilla). Kovin oli rauhallista kun lämpötila oli hiukan kymmenen päälle ja melkonen tuuli.
Sunnuntaina oli suunnitelmissa pitkä maantielenkki mutta seuralle kävi vanhanaikaisesti (kuin miltei myös itsellekin) lauantain iltariennoissa, joten päivästä tuli palauttava. Viileähkö sää ja silloin tällöin ripsauttelevat pilvetkään eivät varsinaisesti houkutelleet on tien päälle. Liikunta-aktiviteettina oli näinollen reipas tunnin sauvakävely ja sepä virkistikin mukavasti.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Tusina täyteen
Kahdestoista viikko - joka treeniohjelman mukaan olisi ollut palautusviikko - alkoi vielä flunssaa potiessa, maanantai ja tiistai menivät treenaamisen puolesta levätessä, töihin sentään kykeni.
Keskiviikkona olin opintoihin liittyen jälleen tutustumassa ja vähän harjoittelemassakin sydänpotilaitten jumppahommia, niin altaalla kuin kuntosalillakin. Illalla lähdin varovasti kokeilemaan omaa kuntoa sauvakävelylenkillä (0:45) ja päälle tein pienen kotikuntopiirin. Liekö ollut flunssan rippeet syynä, koska onnistuin muutamilla kyykkysarjoilla saamaan etureidet niin kipeiksi, että pari seuraavaa päivää menivät katkokävellessä.
Torstaiaamuna kipeillä reisillä kykeni kuitenkin uimaan 1500 m/0:37. Illan ohjelmassa ollut juoksu jäi kuitenkin väliin, myös siitä syystä että edessä oli suht jalkoja kuormittava viikonloppu.
Perjantai-iltapäivällä hurautettiin Eerikkilän urheiluopistoon pyöräilyleirille, perehtymään kunnolla maantiepyöräilyn hienouksiin. Ensimmäisenä harjoituksena oli yhdistelmätreeni, jossa pienen pyörälenkin jälkeen juostiin aina päälle siivu. Itsellä lenkit menivät 2 km+0,5 km/4+1/4+1/2+1. Jostain syystä tuli heti kisamainen fiilis ja aika lujaa vedettiin. yhdistelmän päälle tehtiin pyöräilyä tukevia lihaskuntoliikkeitä ja venyteltiin keskeisimmät lihakset kakkosvalkku Johanna Tokolan ohjauksessa. Ilta meni mukavasti saunoessa, uidessa ja n. 20 muuhun leiriläiseen tutustuessa, hyvää ruokaa ja oivallisia ruokajuomia unohtamatta.
Lauantaina päivä alkoi fillareiden ja ajoasentojen säätämisellä, Tunturi-Hellbergin asiantuntijoiden avustuksella. Itsellä satulaa siirrettiin hiukan eteenpäin, nostettiin hiukan sen nokkaa ylöspäin (vaakaan) ja ohjaustankoa kallistettiin hiukan eteenpäin. Myöhemmin päivällä selvisi vielä, että satulani (alkuperäinen, miesten malli) on liian pitkä, kapea ja kova ja näinollen vie istuma-asennon liian taakse. Vaihtoon siis. Samalla oli mahdollisuus harjoitella renkaan vaihtoa ja pyörän hallintaa pujotteluradalla. Lisäksi valmentajamme Ilkka Järvimäki kuvasi kaikkien nousuajotekniikan, niin istuen kuin putkelta ajaen.
Seuraavaksi oli ohjelmassa päivän pääharjoitus, pitkä lenkki, johon jakauduttiin kahteen porukkaan. Itse lähdin pitemmän lenkin sakkiin. Ajoimme 40 km lenkin Tammelaan ja takaisin, aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja maisemissa ajassa 1:32, keskivauhdilla 26 km/h. Tuuli oli melko kova, ja kun vetäjä yhdessä kohdassa vaihtui innokkaaseen kesälaitumilla kirmaajaan, oli 32 km/h:iin kivunnut vauhti plus vastatuuli hiukan liikaa ja jalat meinasivat hyytyä ja edelliseen ajajaan tullut rako lähes mahdotonta kuroa kiinni. Pienellä palautteella kärkeen saatiin taas vauhti sellaiseksi, että kaikki pysyivät mukana ja joukko kasaan. Haaveriltakaan ei vältytty: yhdessä nousussa oli ketjukolari lähellä kun yksi polkija törmäsi edelliseen ja kaatui, onneksi pehmeän penkan puolelle. Isoja kolhuja ei onneksi tullut, mutta sen verran kuitenkin, että kaatuneen oli parasta lähteä takaisin Eerikkilään, Johannan saattelemana. Ihmettelen suuresti miten onnistuin siihä hässäkässä pujottelemaan muiden ohi ja saamaan jalat irti polkimista ilman kaatumista, huh-huh. Tapahtuma muistutti koko porukalle ryhmässä ajamisen vaaroista ja peesauksen pelisäännöistä.
Lenkin jälkeen oli tankkauksen eli lounaan vuoro, jonka jälkeen käytiin läpi aamupäivällä kuvatut nousuvideot. Kävipähän selväksi että ensimmäinen pyörällä ajamaan oppiminen tapahtui muutaman vuoden ikäisenä, ja toinen on edessä vasta nyt, koska tekniikkanihan on aivan pielessä. Hyvä että sai asiantuntevaa palautetta edes tässä vaiheessa, jotta pääsee korjaamaan virheitä. Seuraavaksi lähdettiinkin sitten mäkiharjoitukseen, jossa tahkottiin samaa mäkeä ylös eri vauhdeilla ja tekniikoilla. Muutama oivallus siinä Härkätiellä ajaess kyllä tuli ja oikeasta voimantuoton juonesta alkoi saada kiinni. Tietää paaaaaljon lisää harjoitusta. Mäkitreenin jälkeen jäähdyteltiin pieni siivu nopeilla kampikierroksilla, jonka jälkeen olikin aika vetää yhteen leirin anti, saunan, järvessä pulahduksen ja illallisen merkeissä.
Yhtä mieltä taidettiin kaikki olla siitä, että oppia saatiin paljon eri asioissa ja oli pahuksen mukavaa treenata hyvässä seurassa. Bonuksena vielä mahtava aurinkoinen sää ja toimivat puitteet. Ainut huono puoli oli leirin lyhyt kesto, mutta se korjaantunee seuraavalla leirillä, joka lienee sitten vähän pitempi eli perjantaista sunnuntaihin.
Sunnuntaina ohjelmassa oli jalkojen lepputusta leppoisalla uinnilla 1500 m/n.38 min (300 m tavallista, 5 x 200m lättäreillä ja pullarilla, 200 m tavallista) stadikan auringonpaisteessa.
Ai niin, viikon kohokohtiin kuului myös ilmoittautuminen Maspalomaksen viikon treenilomalle marraskuussa. Leirin aikana selvisi, että siellä odottaa yli tunnin mittaisia nousuja eli mäkitreeni todella tulee tarpeeseen...
Keskiviikkona olin opintoihin liittyen jälleen tutustumassa ja vähän harjoittelemassakin sydänpotilaitten jumppahommia, niin altaalla kuin kuntosalillakin. Illalla lähdin varovasti kokeilemaan omaa kuntoa sauvakävelylenkillä (0:45) ja päälle tein pienen kotikuntopiirin. Liekö ollut flunssan rippeet syynä, koska onnistuin muutamilla kyykkysarjoilla saamaan etureidet niin kipeiksi, että pari seuraavaa päivää menivät katkokävellessä.
Torstaiaamuna kipeillä reisillä kykeni kuitenkin uimaan 1500 m/0:37. Illan ohjelmassa ollut juoksu jäi kuitenkin väliin, myös siitä syystä että edessä oli suht jalkoja kuormittava viikonloppu.
Perjantai-iltapäivällä hurautettiin Eerikkilän urheiluopistoon pyöräilyleirille, perehtymään kunnolla maantiepyöräilyn hienouksiin. Ensimmäisenä harjoituksena oli yhdistelmätreeni, jossa pienen pyörälenkin jälkeen juostiin aina päälle siivu. Itsellä lenkit menivät 2 km+0,5 km/4+1/4+1/2+1. Jostain syystä tuli heti kisamainen fiilis ja aika lujaa vedettiin. yhdistelmän päälle tehtiin pyöräilyä tukevia lihaskuntoliikkeitä ja venyteltiin keskeisimmät lihakset kakkosvalkku Johanna Tokolan ohjauksessa. Ilta meni mukavasti saunoessa, uidessa ja n. 20 muuhun leiriläiseen tutustuessa, hyvää ruokaa ja oivallisia ruokajuomia unohtamatta.
Lauantaina päivä alkoi fillareiden ja ajoasentojen säätämisellä, Tunturi-Hellbergin asiantuntijoiden avustuksella. Itsellä satulaa siirrettiin hiukan eteenpäin, nostettiin hiukan sen nokkaa ylöspäin (vaakaan) ja ohjaustankoa kallistettiin hiukan eteenpäin. Myöhemmin päivällä selvisi vielä, että satulani (alkuperäinen, miesten malli) on liian pitkä, kapea ja kova ja näinollen vie istuma-asennon liian taakse. Vaihtoon siis. Samalla oli mahdollisuus harjoitella renkaan vaihtoa ja pyörän hallintaa pujotteluradalla. Lisäksi valmentajamme Ilkka Järvimäki kuvasi kaikkien nousuajotekniikan, niin istuen kuin putkelta ajaen.
Seuraavaksi oli ohjelmassa päivän pääharjoitus, pitkä lenkki, johon jakauduttiin kahteen porukkaan. Itse lähdin pitemmän lenkin sakkiin. Ajoimme 40 km lenkin Tammelaan ja takaisin, aivan mahtavassa auringonpaisteessa ja maisemissa ajassa 1:32, keskivauhdilla 26 km/h. Tuuli oli melko kova, ja kun vetäjä yhdessä kohdassa vaihtui innokkaaseen kesälaitumilla kirmaajaan, oli 32 km/h:iin kivunnut vauhti plus vastatuuli hiukan liikaa ja jalat meinasivat hyytyä ja edelliseen ajajaan tullut rako lähes mahdotonta kuroa kiinni. Pienellä palautteella kärkeen saatiin taas vauhti sellaiseksi, että kaikki pysyivät mukana ja joukko kasaan. Haaveriltakaan ei vältytty: yhdessä nousussa oli ketjukolari lähellä kun yksi polkija törmäsi edelliseen ja kaatui, onneksi pehmeän penkan puolelle. Isoja kolhuja ei onneksi tullut, mutta sen verran kuitenkin, että kaatuneen oli parasta lähteä takaisin Eerikkilään, Johannan saattelemana. Ihmettelen suuresti miten onnistuin siihä hässäkässä pujottelemaan muiden ohi ja saamaan jalat irti polkimista ilman kaatumista, huh-huh. Tapahtuma muistutti koko porukalle ryhmässä ajamisen vaaroista ja peesauksen pelisäännöistä.
Lenkin jälkeen oli tankkauksen eli lounaan vuoro, jonka jälkeen käytiin läpi aamupäivällä kuvatut nousuvideot. Kävipähän selväksi että ensimmäinen pyörällä ajamaan oppiminen tapahtui muutaman vuoden ikäisenä, ja toinen on edessä vasta nyt, koska tekniikkanihan on aivan pielessä. Hyvä että sai asiantuntevaa palautetta edes tässä vaiheessa, jotta pääsee korjaamaan virheitä. Seuraavaksi lähdettiinkin sitten mäkiharjoitukseen, jossa tahkottiin samaa mäkeä ylös eri vauhdeilla ja tekniikoilla. Muutama oivallus siinä Härkätiellä ajaess kyllä tuli ja oikeasta voimantuoton juonesta alkoi saada kiinni. Tietää paaaaaljon lisää harjoitusta. Mäkitreenin jälkeen jäähdyteltiin pieni siivu nopeilla kampikierroksilla, jonka jälkeen olikin aika vetää yhteen leirin anti, saunan, järvessä pulahduksen ja illallisen merkeissä.
Yhtä mieltä taidettiin kaikki olla siitä, että oppia saatiin paljon eri asioissa ja oli pahuksen mukavaa treenata hyvässä seurassa. Bonuksena vielä mahtava aurinkoinen sää ja toimivat puitteet. Ainut huono puoli oli leirin lyhyt kesto, mutta se korjaantunee seuraavalla leirillä, joka lienee sitten vähän pitempi eli perjantaista sunnuntaihin.
Sunnuntaina ohjelmassa oli jalkojen lepputusta leppoisalla uinnilla 1500 m/n.38 min (300 m tavallista, 5 x 200m lättäreillä ja pullarilla, 200 m tavallista) stadikan auringonpaisteessa.
Ai niin, viikon kohokohtiin kuului myös ilmoittautuminen Maspalomaksen viikon treenilomalle marraskuussa. Leirin aikana selvisi, että siellä odottaa yli tunnin mittaisia nousuja eli mäkitreeni todella tulee tarpeeseen...
Yhdestoista viikko toden sanoo
Ja se tosi oli tällä kertaa kevätflunssa, voi halavatun halavattu! Alkuviikko tosin oli oikein lupaava:
Maanantaina aamulla uintia 1700 m/0:42, illalla maastopyörällä polkasua 32 km /1:46.
Tiistaina aamulla juoksua 0:30, illalla uintia 2000 m/0:50.
Keskiviikkoiltana maantielenkki 53,9 km/2:23. Ennen lenkkiä oli jo kurkku tuntunut hiukan omituiselta, mutta arvelin sen olevan tavanomaista kevätpölyallergiaa, joka jossain määrin on riivannut, mutta illalla selvisi että flunssahan se sieltä tulla paukkaa.
Näin loppuviikko menikin sitten merkeissä räkää ja niiskutusta. Torstai ja perjantai oli pakko sinnitellä töissä kun sattui olemaan suht tärkeä koulutus, mutta viikonloppuna sai onneksi levätä kunnolla. Kuumetta ei missään vaiheessa ainakaan kunnolla tullut ja kun aloitti kunnon douppauksen heti ensioireista, niin melko vähällähän tuosta selvisi.
Maanantaina aamulla uintia 1700 m/0:42, illalla maastopyörällä polkasua 32 km /1:46.
Tiistaina aamulla juoksua 0:30, illalla uintia 2000 m/0:50.
Keskiviikkoiltana maantielenkki 53,9 km/2:23. Ennen lenkkiä oli jo kurkku tuntunut hiukan omituiselta, mutta arvelin sen olevan tavanomaista kevätpölyallergiaa, joka jossain määrin on riivannut, mutta illalla selvisi että flunssahan se sieltä tulla paukkaa.
Näin loppuviikko menikin sitten merkeissä räkää ja niiskutusta. Torstai ja perjantai oli pakko sinnitellä töissä kun sattui olemaan suht tärkeä koulutus, mutta viikonloppuna sai onneksi levätä kunnolla. Kuumetta ei missään vaiheessa ainakaan kunnolla tullut ja kun aloitti kunnon douppauksen heti ensioireista, niin melko vähällähän tuosta selvisi.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Kybäviikko
Ja taas on menty.
Ma: aamulla uinti 1500 m/0:36 (300 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 200 m tavallista. Illalla maasturilla polkasua keskuspuistossa yms. 31,3 km/1:42. Ja ekaa kertaa (pelkillä) lukkopolkimilla - kaatumatta kertaakaan! On niillä kyllä ihan eri meiniki sotkea.
Ti: aamulla juoksu 0:25, illalla uintia 1800 m/0:42 (300 m tavallista, 500 m lättäreillä + pullarilla, 500 m lättäreillä, 500 m tavallista)
Ke illalla maantiefillarilla Landbohon ja takaisin, 39,6 km/2:10. Tämäkin lenkki jalat lukoissa ja kaatuilematta, wohoo!
To: aamulla uintia 2200 m/0:53 (200 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 5 x 100 m lättäreillä, 500 m tavallista). Illalla 0:40 juoksua kunnon sekoilutyyliin: PK:ta, reilun kolmen minuutin kova veto, taas vähän PK:ta ja loppuun kymmenisen minuuttia VK:ta. Ei mitään järkee mut teki mieli mennä noin. Musiikilla oli kyllä osuutta asiaan.
Pe: aamulla yläkropan möyhennys, tällä kertaa ei ollut mitään erityisiä jumituksia mitä olisi pitänyt kaivella. Illan kohdalla ohjelmassa lukee 30 km fillarointia tai lepo, valitsin levon koska aa, hierontapäivänä ei välttämättä ole järkeä reenata ja bee, yks lepopäivä per viikko on ehkä kuitenkin järkevä pitää.
La: aamulla 7,7 km/0:59 hiukan PK-rajat ylittävää jolkottelua, osittain HCR:n reiteillä keskuspuistossa. Keli oli kyllä mahtava! Uinti (1000 m) olisi ohjelman mukaan ollut illalla mutta vetäisin sen heti juoksun perään, kun tuntui logistisesti järkevämmälle ja. Plus että nahka kiittää kun käy vaan kerran päivässä suihkussa. Meni kaavalla 200 m tavallista, 700 m lättäreillä ja pullareilla (jotta säästyy jalat juoksun jälkeen ja seuraavan päivän fillarointia ajatellen) ja 100 m tavallista.
Sunnuntaina mahtavassa kevätsäässä 71 kilsan maantielenkki Itäkeskuksesta Porvoon liepeille ja takaisin. Itikseen hurautin metrolla, koska kotoa sinne tahkoaminen on niin julmetun hidasta mm. liikennevalojen yms. takia, suoraan vaan kunnon baanalle. Yllätävän keposeen lenkki meni, kuudenkympin kohdalla alkoi selkää hiukan juimia mutta muutoin ei ongelmia. Mitä nyt jossain kohtaa matkaa oli hankaluuksia löytää diskreettiä nesteentyhjennyspaikkaa (kiitos puupinot tienvarressa), täyttö sen sijaan oli mitoitettu oikein niin että energiat riitti koko retken ajan.
Ma: aamulla uinti 1500 m/0:36 (300 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 200 m tavallista. Illalla maasturilla polkasua keskuspuistossa yms. 31,3 km/1:42. Ja ekaa kertaa (pelkillä) lukkopolkimilla - kaatumatta kertaakaan! On niillä kyllä ihan eri meiniki sotkea.
Ti: aamulla juoksu 0:25, illalla uintia 1800 m/0:42 (300 m tavallista, 500 m lättäreillä + pullarilla, 500 m lättäreillä, 500 m tavallista)
Ke illalla maantiefillarilla Landbohon ja takaisin, 39,6 km/2:10. Tämäkin lenkki jalat lukoissa ja kaatuilematta, wohoo!
To: aamulla uintia 2200 m/0:53 (200 m tavallista, 5 x 200 m lättäreillä ja pullarilla, 5 x 100 m lättäreillä, 500 m tavallista). Illalla 0:40 juoksua kunnon sekoilutyyliin: PK:ta, reilun kolmen minuutin kova veto, taas vähän PK:ta ja loppuun kymmenisen minuuttia VK:ta. Ei mitään järkee mut teki mieli mennä noin. Musiikilla oli kyllä osuutta asiaan.
Pe: aamulla yläkropan möyhennys, tällä kertaa ei ollut mitään erityisiä jumituksia mitä olisi pitänyt kaivella. Illan kohdalla ohjelmassa lukee 30 km fillarointia tai lepo, valitsin levon koska aa, hierontapäivänä ei välttämättä ole järkeä reenata ja bee, yks lepopäivä per viikko on ehkä kuitenkin järkevä pitää.
La: aamulla 7,7 km/0:59 hiukan PK-rajat ylittävää jolkottelua, osittain HCR:n reiteillä keskuspuistossa. Keli oli kyllä mahtava! Uinti (1000 m) olisi ohjelman mukaan ollut illalla mutta vetäisin sen heti juoksun perään, kun tuntui logistisesti järkevämmälle ja. Plus että nahka kiittää kun käy vaan kerran päivässä suihkussa. Meni kaavalla 200 m tavallista, 700 m lättäreillä ja pullareilla (jotta säästyy jalat juoksun jälkeen ja seuraavan päivän fillarointia ajatellen) ja 100 m tavallista.
Sunnuntaina mahtavassa kevätsäässä 71 kilsan maantielenkki Itäkeskuksesta Porvoon liepeille ja takaisin. Itikseen hurautin metrolla, koska kotoa sinne tahkoaminen on niin julmetun hidasta mm. liikennevalojen yms. takia, suoraan vaan kunnon baanalle. Yllätävän keposeen lenkki meni, kuudenkympin kohdalla alkoi selkää hiukan juimia mutta muutoin ei ongelmia. Mitä nyt jossain kohtaa matkaa oli hankaluuksia löytää diskreettiä nesteentyhjennyspaikkaa (kiitos puupinot tienvarressa), täyttö sen sijaan oli mitoitettu oikein niin että energiat riitti koko retken ajan.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Kolmas neljän viikon setti alkuun
Ja takkuiseksi meni loppua kohden.
Ma: aamulla uintia 1300 m / 0:29 (tavallista, lättäreitä + pullaria), illalla maantiefillarointia 32 km / 1:44. Vähän oli vielä vilakka shortseilla.
Ti: aamulla uintia 1500 m (200 m tavallista, 800 m lättäreillä + pullarilla, 200 m lättäreillä, 300 m tavallista) / 0:36, illalla juoksua 0:25.
Ke: illalla maastofillarilla n. 30 km / 1:50 Keskuspuistossa ja Vantaanjoen varsilla.
To: aamulla juoksua 0:35, illalla uintia 2000 m / 0:48 (500 m tavallista, 500 m lättäreillä, 500 m lättäreillä + pullarilla, 500 m tavallista)
Perjantaiaamuna olikin sitten kurkussa ja muissa hengityselimissä omituinen fiilis ja tuli aavistus että perhana, nytkö se flunssa iski. Isomman sairastumisen pelossa jäi ohjelmassa ollut illan fillarilenkki väliin. Varmuuden vuoksi otin astmalääkkeet eli viralliset douping-aineet käyttöön, niinkuin lääkäri on ohjeistanut toimimaan flunssan iskiessä. Pöpöt kun minulla tahtovat välittömästi pesiytyä keuhkoihin ja tehdä sinne pitempiaikaisen majapaikan.
Lauantainakin olo oli vielä sen verran epävarma (flunssaa vai ei?), että päätin pitää kunnon huilitauon. Mielummin pari päivää turhaa treenitaukoa kuin parin tai jopa useamman viikon riesa. Nyt sunnuntaina voi jo todeta että flunssaa se ei ollut vaan vanha kunnon siitepölyallergia + katupölyn haitat se siellä keuhkoja rassaa. Koivuhan on juuri aloittanut kukkimisen eli sopii kuvioon. Huomenna voi näinollen palata taas ruotuun, mutta tukevasti doupattuna.
Ma: aamulla uintia 1300 m / 0:29 (tavallista, lättäreitä + pullaria), illalla maantiefillarointia 32 km / 1:44. Vähän oli vielä vilakka shortseilla.
Ti: aamulla uintia 1500 m (200 m tavallista, 800 m lättäreillä + pullarilla, 200 m lättäreillä, 300 m tavallista) / 0:36, illalla juoksua 0:25.
Ke: illalla maastofillarilla n. 30 km / 1:50 Keskuspuistossa ja Vantaanjoen varsilla.
To: aamulla juoksua 0:35, illalla uintia 2000 m / 0:48 (500 m tavallista, 500 m lättäreillä, 500 m lättäreillä + pullarilla, 500 m tavallista)
Perjantaiaamuna olikin sitten kurkussa ja muissa hengityselimissä omituinen fiilis ja tuli aavistus että perhana, nytkö se flunssa iski. Isomman sairastumisen pelossa jäi ohjelmassa ollut illan fillarilenkki väliin. Varmuuden vuoksi otin astmalääkkeet eli viralliset douping-aineet käyttöön, niinkuin lääkäri on ohjeistanut toimimaan flunssan iskiessä. Pöpöt kun minulla tahtovat välittömästi pesiytyä keuhkoihin ja tehdä sinne pitempiaikaisen majapaikan.
Lauantainakin olo oli vielä sen verran epävarma (flunssaa vai ei?), että päätin pitää kunnon huilitauon. Mielummin pari päivää turhaa treenitaukoa kuin parin tai jopa useamman viikon riesa. Nyt sunnuntaina voi jo todeta että flunssaa se ei ollut vaan vanha kunnon siitepölyallergia + katupölyn haitat se siellä keuhkoja rassaa. Koivuhan on juuri aloittanut kukkimisen eli sopii kuvioon. Huomenna voi näinollen palata taas ruotuun, mutta tukevasti doupattuna.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Ja taas vaan lepäillään
Mites tässä nyt taas oli muka lepoviikko? Kauhean nopeasti menee nämä 4 viikon syklit näköjään. Eli tällä viikolla on taas sitten vaan oltu recovery-moodissa tähän malliin:
Ma: aamu uinti 800 m / 0:21 (lämmittely 200 m, 5 x 100 m lättäreillä ja pullarilla 10 s palautuksilla, 100 m jäähdyttely), ilta maatsurilla kruisailua 21, 2 km / 1:26
Ti: aamu uinti 1000 m, ilta juoksu 0:20, ekaa kertaa uusilla hienoilla sitruunankeltasilla Asics DS Sky Speed tossuilla. On ne kyllä hyvät jalassa ja olis tehnyt mieli mennä pidempi lenkki!
Ke: iltapäivällä oli puoliliikunnallisia kouluhommia eli tutustumista paikallisen sydänyhdistyksen vesijumppaan ja kuntosaliryhmään. Menen näillä näkymillä tekemään soveltavan liikunnan harjoittelua & näytön samojen ryhmien kanssa kesätauon jälkeen. Mukavaa porukkaa. Illan fillarointi jäi väliin mutta teemassa tuli pysyttyä eli kävin tekemässä fillaritarvikehakintoja (juomapulloa, vararengasta yms.) ja pyykkäämässä maasturin huoltsikan itsepalveluhallissa, kun semmonen vihdoin ja viimein tosta Sörkasta löyty.
To: aamu uinti 1500 m, ilta juoksu 0:25.
Pe: tänään ois ohjelman mukaan ollut huilipäivä mutta vaihdoin hiukan järjestystä ja kävinkin lenkillä (0:40), jotta lauantaina voipi vetää lonkkaa. Lenkillä oli pakko PK-tahdin sekaan vetää yksi rivakampi veto (nelisen minuuttia) ja kokeilla miten ne tossut oikein rullaa ja voi maailma että tuntui hienolle viilettää lujaa! Nuo popot on kyllä tehty kulkemaan!
Lauantai olikin sitten totaalinen elpymispäivä (eka ties kuinka pitkään aikaan), koska ennustajan lahjojeni mukaisesti hiukkasen pitemmäksi venähtänyt pitkänperjantain iltariento verotti voimia.
Sunnuntaina oli aika päästää Bianchi kesälaitumille ja tehtiin 53 km / 3:00 lenkki rauhalliseen about 18 km/h tahtiin. Paikoitellen pystyi päästelemään vauhdikkaastikin mutta kaiken maailman tietyömaat, seinään loppuvat fillaritiet yms. aiheuttivat hidasta haahuilua paikoitellen. Ja voi hyvänen aika sentään miten huonossa kunnossa pyörätiet on! Tappajasepeliä oli kiitettävän hyvin siivottu pois mutta routavauriot on hurjia, suorastaan hengenvaarallisia paikoitellen. Toivottavasti jostain löytyy määrärahoja, koska ei nuo kyntöpellon oloiset reitit paljon fillaroimaan houkuttele.
Ma: aamu uinti 800 m / 0:21 (lämmittely 200 m, 5 x 100 m lättäreillä ja pullarilla 10 s palautuksilla, 100 m jäähdyttely), ilta maatsurilla kruisailua 21, 2 km / 1:26
Ti: aamu uinti 1000 m, ilta juoksu 0:20, ekaa kertaa uusilla hienoilla sitruunankeltasilla Asics DS Sky Speed tossuilla. On ne kyllä hyvät jalassa ja olis tehnyt mieli mennä pidempi lenkki!
Ke: iltapäivällä oli puoliliikunnallisia kouluhommia eli tutustumista paikallisen sydänyhdistyksen vesijumppaan ja kuntosaliryhmään. Menen näillä näkymillä tekemään soveltavan liikunnan harjoittelua & näytön samojen ryhmien kanssa kesätauon jälkeen. Mukavaa porukkaa. Illan fillarointi jäi väliin mutta teemassa tuli pysyttyä eli kävin tekemässä fillaritarvikehakintoja (juomapulloa, vararengasta yms.) ja pyykkäämässä maasturin huoltsikan itsepalveluhallissa, kun semmonen vihdoin ja viimein tosta Sörkasta löyty.
To: aamu uinti 1500 m, ilta juoksu 0:25.
Pe: tänään ois ohjelman mukaan ollut huilipäivä mutta vaihdoin hiukan järjestystä ja kävinkin lenkillä (0:40), jotta lauantaina voipi vetää lonkkaa. Lenkillä oli pakko PK-tahdin sekaan vetää yksi rivakampi veto (nelisen minuuttia) ja kokeilla miten ne tossut oikein rullaa ja voi maailma että tuntui hienolle viilettää lujaa! Nuo popot on kyllä tehty kulkemaan!
Lauantai olikin sitten totaalinen elpymispäivä (eka ties kuinka pitkään aikaan), koska ennustajan lahjojeni mukaisesti hiukkasen pitemmäksi venähtänyt pitkänperjantain iltariento verotti voimia.
Sunnuntaina oli aika päästää Bianchi kesälaitumille ja tehtiin 53 km / 3:00 lenkki rauhalliseen about 18 km/h tahtiin. Paikoitellen pystyi päästelemään vauhdikkaastikin mutta kaiken maailman tietyömaat, seinään loppuvat fillaritiet yms. aiheuttivat hidasta haahuilua paikoitellen. Ja voi hyvänen aika sentään miten huonossa kunnossa pyörätiet on! Tappajasepeliä oli kiitettävän hyvin siivottu pois mutta routavauriot on hurjia, suorastaan hengenvaarallisia paikoitellen. Toivottavasti jostain löytyy määrärahoja, koska ei nuo kyntöpellon oloiset reitit paljon fillaroimaan houkuttele.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Vuodenajanvaihtoviikko
Tällä viikolla nitkahti talven niska lopullisesti ja on ollut useampia mahtavia keväisiä päiviä. Mikäs on tästä eteenpäin treenatessa kun saa vaatetusta vähentää ja ympärillä alkaa näkyä harmaan lisäksi myös vihreän sävyjä. Kevät on ihmisen parasta aikaa!
Koska nousujohteisesti mennään niin viikkohan oli tähänastisista raskain tällaisella ohjelmalla:
Ma: aamu uinti 1000 m 0:28 (200 m lämmittely, 6 x 100 m pullarilla & lättäreillä 10 s palautuksilla, 200 m jäähdyttely), ilta 1:00 cycling. Ohjelmassa luki 1:30 mutta huonosti nukutun yön jälkeen tuntui viisaammalta tehdä hiukan lyhyempi treeni.
Ti: aamu uinti 1500 m 0:36 (300 m lämmittely, 5 x 200 m pullarilla 6 lättäreillä 10 s palautuksilla, 200 m jäähdyttely) ja kaupan päälle mojova ruhje naamaan syystä että kanssauimari ui päälle kun jouduin pysähtymään radan laitaan (todellakin ihan laitaan, kiinni rajaköyteen) laittamaan paikalleen irronnutta lättäriä. Tyyppi siis pamautti nyrkkinsä mun naamaan kun tsekkasin taaksepäin etten kiilaa kenenkään eteen kun lähden jatkamaan matkaa. Kun huomautin aiheesta eli että voisiko hän jatkossa olla ruhjomatta muita oli vastaus ylimielinen että "ei siellä keskellä saa olla kun siellä on kroolaajia ja pitää siirtyä hitaammalle radalle pois tieltä". Joo, mähän nimenomaan siellä myös kroolasin, mm. jossain vaiheessa ko. tyypin ohi eli en varsinaisesti ollut vauhdin perusteella tien tukkona. Hmpf, olis taas uimarin peruskäyttäytymissääntöjen bootcampille tarvetta! Illalla tri-koulun teoriaosuudessa mm. kisaan valmistautumisesta, niin varusteitten, ravinnon ynnä muun säätämisen osalta. Lenkin tein itekseni kotimaisemissa, perus 0:25 jolkotus.
Ke: hiukan vekslasin viikon ohjelmaa ja tähän tuli huoltopäivä eli iltapäivällä yläkropan hieronta. Kyllä taas teki gutaa!
To: aamu uinti 2000 m 0:49 (300 m lämmittely, 6 x 200 m pullarilla & lättäreillä 20 s palautuksilla, 300 m lättäreillä, 200 m jäähdyttely), ilta 35 min juoksu.
Pe: ilta 46 km / 2:45 kaupunkipyöräilyä maasturilla. Hyvässä seurassa ei malttanut ihan pysyä PK-alueella. Eväänä oli mukana pelkkää vettä mikä ei ehkä ollut hyvä juttu, koska suunnilleen 1:30 kohdalla tuli pienoinen uupumus.
La: 0:56 / 7,5 km juoksu ihanan lämpimässä kevätsäässä. Pipon ja hanskat saa nyt juoksulenkeillä heivata, jiihaa!
Su: 52 km / 3:10 maastofillarilla cruisailua Helsingin niemen ympäri. Hieno lenkki ja hieno sää ja kunnon aamiainen & matkaevääksi varattu urheilujuoma + vesi -yhdistelmä piti energiat tasaisena koko lenkin ajan, pitempäänkin olisi jaksanut.
Päivän ainut miinus oli synkkä vaalitulos. Hiukan jännittää millainen on mm. tuleva Suomen liikunnasta ja urheilusta vastaava ministeri: saakohan jatkossa harrastaa vain perussuomalaista urheilua vain suomalaissyntyisiä sisältävissä joukkueissa ja kannattaa huliganismiin taipuvia jalkapallojoukkueita...? Toivon totisesti että tälläkään alalla ei mentäisi nurkkakuntaiseen perähikiämalliin, vaikka pahalta näyttää :-/
Koska nousujohteisesti mennään niin viikkohan oli tähänastisista raskain tällaisella ohjelmalla:
Ma: aamu uinti 1000 m 0:28 (200 m lämmittely, 6 x 100 m pullarilla & lättäreillä 10 s palautuksilla, 200 m jäähdyttely), ilta 1:00 cycling. Ohjelmassa luki 1:30 mutta huonosti nukutun yön jälkeen tuntui viisaammalta tehdä hiukan lyhyempi treeni.
Ti: aamu uinti 1500 m 0:36 (300 m lämmittely, 5 x 200 m pullarilla 6 lättäreillä 10 s palautuksilla, 200 m jäähdyttely) ja kaupan päälle mojova ruhje naamaan syystä että kanssauimari ui päälle kun jouduin pysähtymään radan laitaan (todellakin ihan laitaan, kiinni rajaköyteen) laittamaan paikalleen irronnutta lättäriä. Tyyppi siis pamautti nyrkkinsä mun naamaan kun tsekkasin taaksepäin etten kiilaa kenenkään eteen kun lähden jatkamaan matkaa. Kun huomautin aiheesta eli että voisiko hän jatkossa olla ruhjomatta muita oli vastaus ylimielinen että "ei siellä keskellä saa olla kun siellä on kroolaajia ja pitää siirtyä hitaammalle radalle pois tieltä". Joo, mähän nimenomaan siellä myös kroolasin, mm. jossain vaiheessa ko. tyypin ohi eli en varsinaisesti ollut vauhdin perusteella tien tukkona. Hmpf, olis taas uimarin peruskäyttäytymissääntöjen bootcampille tarvetta! Illalla tri-koulun teoriaosuudessa mm. kisaan valmistautumisesta, niin varusteitten, ravinnon ynnä muun säätämisen osalta. Lenkin tein itekseni kotimaisemissa, perus 0:25 jolkotus.
Ke: hiukan vekslasin viikon ohjelmaa ja tähän tuli huoltopäivä eli iltapäivällä yläkropan hieronta. Kyllä taas teki gutaa!
To: aamu uinti 2000 m 0:49 (300 m lämmittely, 6 x 200 m pullarilla & lättäreillä 20 s palautuksilla, 300 m lättäreillä, 200 m jäähdyttely), ilta 35 min juoksu.
Pe: ilta 46 km / 2:45 kaupunkipyöräilyä maasturilla. Hyvässä seurassa ei malttanut ihan pysyä PK-alueella. Eväänä oli mukana pelkkää vettä mikä ei ehkä ollut hyvä juttu, koska suunnilleen 1:30 kohdalla tuli pienoinen uupumus.
La: 0:56 / 7,5 km juoksu ihanan lämpimässä kevätsäässä. Pipon ja hanskat saa nyt juoksulenkeillä heivata, jiihaa!
Su: 52 km / 3:10 maastofillarilla cruisailua Helsingin niemen ympäri. Hieno lenkki ja hieno sää ja kunnon aamiainen & matkaevääksi varattu urheilujuoma + vesi -yhdistelmä piti energiat tasaisena koko lenkin ajan, pitempäänkin olisi jaksanut.
Päivän ainut miinus oli synkkä vaalitulos. Hiukan jännittää millainen on mm. tuleva Suomen liikunnasta ja urheilusta vastaava ministeri: saakohan jatkossa harrastaa vain perussuomalaista urheilua vain suomalaissyntyisiä sisältävissä joukkueissa ja kannattaa huliganismiin taipuvia jalkapallojoukkueita...? Toivon totisesti että tälläkään alalla ei mentäisi nurkkakuntaiseen perähikiämalliin, vaikka pahalta näyttää :-/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)