Maanantaina huilasin suosiolla. Mitään muuta varsinaista tarvetta siihen ei ollut mutta ajattelin antaa polville lepopäivän. Kipuahan niissä (lähinnä oikeassa) tuntuu vain polkiessa. Ehkä tuon sunnunaisen TDH-rutistuksen jälkeen elimistö kuitenkin oli leponsa ansainnut.
Tiistaina sain parhaita uutisia sitten vähään aikaan: hakemastani työpaikasta ilmoitettiin että tervetuloa! Iso muutos edessä siis. Illalla piti käydä sulattelemassa näitä hyviä uutisia rauhallisella hölköttely-/kävelylenkillä, 6,2 km/0:50.
Keskiviikon liikunta-agendalla oli sydänryhmän tuolijumpan harjoittelua osallistujana ja sali-/kuntosalitunnin ohjausharjoittelua. Torstain hyötyliikunta liittyi niinikään opintoasioihin: polkaisin maastopyörällä haastattelemaan eläkeläiskoekaniineja, 13 km/0:40. Samalla tuli tehtyä havainto syksyn tai ainakin pimeyden saapumisesta ja ostoslistalle tuli valot maasturiin. Onneksi olin älynnyt ottaa otsalampun mukaan, muutoin olisin saattanut tulla jyrätyksi maastouduttuani illan pimeyteen vähän turhankin tehokkaasti.
Perjantai-ilta meni rattoisasti toiseen opiskeluprojektiin liittyen eli biomekaniikkaa ja liikuntafysiologiaa lueskellessa. Että voi ihmisen elämässä olla raju viikonloppumeininki!
Lauantaina oli hurjan hyvin levännyt olo ja mahtava sää, joten kävin rauhallisella PK-juoksulenkillä, 12 km/1:36. Iltapäivällä piti vielä käydä kauhomassa tonni stadikalla, niinikään ihanan kesäisestä säästä nauttien.
Koska olin selvinnyt hengissä TDH:sta ajattelin, että nyt voisi alkaa käydä myös noilla porukkalenkeillä ja hilauduin sunnuntaina aamupäivällä Vantaankoskelle, josta lähti HePon 90 km:n lenkki. Porukkaa oli kolmattakymmentä (vaikka ysiltä oli lähtenyt toinenkin ryhmä ajamaan 200 km:n siivua) ja saatiin 2 ryhmää: 25 ja 28 km/h. Koska TDH oli mennyt niin sujuvasti ajattelin kokeilla tuota vauhdikkaampaa. Liekö edellisen päivän juoksut painaneet hiukan jaloissa koska lenkki oli aika tiukka. Se oli kyllä myös mäkisempi kuin TDH, muutamia heti alkupuolella ja enemmän sitten vielä siellä loppupätkällä. Oma harjoitus oli jotain VK/intervallityyppistä, mutta selvisin ihan hyvin. Pari kaatumista porukassa tapahtui, kuin myös yksi rengasrikko ja yksi klassinen juomapullon putoaminen. Ihme kyllä en ollut missään noista insidenteistä osallisena. Ero 26-vauhtiin oli kyllä selkeä ja paljon en maisemia ehtinyt katella (onneksi Sportstracker tallentaa reitin), koska kaikki tarkkaavaisuus piti keskittää ajolinjoihin ja kanssapolkijoihin. Varsinaista reaktionopeustreeniä siis, ehkä jopa hiukan stressaavaa. Reissun kohokohta luonnollisesti oli pullatauko Järvenpään kulmakonditoriossa, mahtavat baakelssit!
Illalla piti vielä käydä palauttava tonni polskimassa stadikalla, jotta sai kausikortista kaiken irti viimeistä päivää myöten. Kiitän ja kumarran stadin kesäkeitaalle ja sen henkilökunnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti