Meinaan loma- ja kisaviikkoa. Edelleenkään treeneissä ei ollut tolokun häevää mutta haetanneeko tuo mittään.
Eipä tarvinnut kummoisia oraakkelin ominaisuuksia päätelläkseen, että Tuskasta toipuminen ottaa aikansa. Viikon eka treeni siis vasta keskiviikkona ja jälleen kerran polkaisu Kaitalammelle polskimaan. Tällä kertaa meitä oli neljä ja uitiin lampi edestakaisin päästä päähän. Japen uimapipoon virittämän gepsin mukaan matkaa tuli 2380 m ja aikaa meni noin 50 minuttia, kun kokonaisajasta vähennettiin pari lillumistaukoa. Täytyy sanoa että avovesiuinti puhtaassa ja lämpimässä järvivedessä on ihan juhlaa, arvostan!
Torstaina pakkasin mökkeily- ja kisakamat matkaan ja hurautin kavereiden kyydillä mökilleen Hämeenlinnan liepeille Iso-Munakasjärven rannnalle. Päivällä oli ukkostanut melko rankasti ja illallakin ripotteli vielä, joten ei kummempia urheiluja vaan leppoisaa saunomista, uimista ja muuta asiaankuuluvaa.
Perjantaiaamuna oli kello soimassa seiskalta (lomalla, hullu!) ja lähdettiin Lissun kanssa tekemään kisaviimeistelyt eli 4 rivakkaa vetoa alkulämpän ja jäähdyttelyn välissä. Päälle tietysti pulahdus järveen. Ah autuus! Päivän toinen sporttiaktiviteetti oli paikallisen Intersportin alessa piipahdus ja sieltähän ei tyhjin käsin päässyt: Sulo Vilén ei voi vastustaa -60% aleja. Ja pakko on myös mainita yyberherkullinen lounas joka nautittiin ravintola Piparkakkutalossa, suosittelen!
Ajateltiin olla kaukaa viisaita ja hakea lauantain sprintin kisanumerot ym. sälä jo perjantai-iltana mutta kun pääsimme paikalle Aulangon kylpylälle niin eipä näkynyt kisatoimistoa missään... Erinäisten jäljitysten perusteella järjestävän seuran edustajat ja ohviisinsa löytyi ja saimme tavaramme - paitsi uimalakit jotka olivat vielä kuulemma Norjassa... Noh, olihan kisan alkuun sentään vielä yli 12 tuntia. Edessä oli kaikki matkat sisältävä kisaviikonloppu, mukaanlukien ironman-matkan SM-kisat (odotettavissa mediaa ja muuta julkisuutta), ja kaikki järjestelyt olivat aivan alkutekijöissään. Muutaman urheilukisan järjestelyihin osallistuneena heräsi pienoinen epäilys jotta näinköhän sitä seuraavana päivänä on starttia ja jos niin mihin aikaan.
Lauantaina kuitenkin aamupulahduksen ja hyvän aamiaisen jälkeen karautimme kisapaikalle Aulangolle hyvissä ajoin. Kamat vaihtopaikalle, joka ihme kyllä oli ilmestynyt paikalleen yön aikana. Kisatoimistosta käytiin jonottamassa uimalakki ja kisanumeron tussaus käsivarteen. Sitten ylleisesti hermoilemaan ja odottelemaan infoa, joka viivästyi semmoiset puoli tuntia ja alkoi yleisellä selittelyllä miksi hommat on vähän rempallaan. Oivoi, ei noin.
Joka tapauksessa kisa saatiin käyntiin puolenpäivän aikaan ja lähtö sekä sprintti- että perusmatkalle tapahtui samaan aikaan, lähtijöitä oli yhteensä n. 150. Uintimatka sprintillä oli jostain syystä vain 300 m (MIKSI, vaikka oikea 750 m olisi ollut erittäin helppo järjestää?!?) ja lihasopaksihan se meni. Note to self: mene ensi kerralla eturiviin, koska vauhtia alkaa jo olla sen verran että suurimman massa alta ehtii kyllä pois. Viimeisellä kolmanneksella räpiköinti alkoi muistuttaa uintia ja sittenhän jo karahtikin napa rantakivikkoon. Vaihtoalueelle oli aika pitkä matka ja siinä kerkesi juostessa jo repiä märkkärin puoliksi pois päältä ja säätää sykemittarin asetuksia. Aika vaihtoalueelle tullessa 06:40. Vaihtoon tuhrautui yllättävän paljon aikaa: hiekkoja ei tahtonut saada irti jaloista (jättää ei uskaltanut koska koivet on helposti hiertyvää sorttia) ja numerolapun kuminauhavirityskin piti rakentaa uudestaan. Matkaan kuitenkin pääsin ja juoksutin fillarin asfalttitielle josta loikka ratsun selkään ja polkemaan.
Fillarireitti oltiin viksuina käyty tsekkaamassa edellisenä iltana, joten tiesi mitä tuleman piti. Jonnin verran siinä oli mäkiä, mutta ei mitään tappojyrkkiä sentään. Kisa oli tällä kertaa peesivapaa ja sitähän piti tietysti sitten hyödyntää voimien säästämiseksi. Kympin lenkki kierrettiin kahteen kertaan, mutta muutamille tuli hieman poikkeavia reittejä/matkoja: kohdassa, josta piti poiketa päätieltä vaihtoaluetta sivuavalle lenkuralle ei ollut ketään ohjaamassa liikennettä, ainoastaan pari puomia ja nuoli ilman mitään selitystä sivutien puolella. Eihän sitä moni kisaaja siinä adrenaliinihöyryissään huomannut, vaan paahtoi suoraan ja ohi. Yhden toisen kisaajan kanssa siinä sitten alettiin huudella ohjeita muutamille, joille ehdittiin. Fillariosuus oli ohi yllättävän nopeasti (45:49) ja eikun kurvaus vaihtoalueelle, nestettä sisään, kypärä pois ja popojen vaihto.
Juoksuosuus oli tällä kertaa ihanan tasaisessa maastossa rantaviivan tuntumassa ja varjoakin reitiltä löytyi, mahtavaa! Lämpöä taisi olla ilmassa reilusti yli 20 astetta ja jossain kohtaa tuli mieleen että nestettä olisi fillaroidessa pitänyt ryystää enemmän. Juoksuosuudella oli sentään pari juomapistettä. Matka kääntöpaikalle (n. 2/3 reitistä) oli jo tutuksi tullutta kamppailua: jaksanko tällä vauhdilla maaliin? pitäisikö yrittää lisätä vauhtia? selviänkö alle puolen tunnin? korjaako kuolo? Mutta kun kääntöpaikka oli kierretty, viimeisen huoltopaikan antimet nautittu ja maali häämötti edessä alkoi olo taas kohentua. Vastaan tulevan Lissun kanssa vielä yläfemmat ennen maaliin saapumista, joka on aina yhtä mukavaa. Tällä kertaa siellä ei tosin ollut yhtään tuttua, mikä hiukan himmensi iloa, joka on jaettuna aina niin paljon suurempi. Juoksuajaksi tuli 27:27 ja kokonaisajaksi 1:19:56. Tulokset löytyy täältä. Tavoitteksi olin hiljaa mielessäni asettanut 1:20 eli sikäli aika nappiin meni. Kunnon vertailukohdetta aikaisempaan ei ole, koska samanmittaisella uinnilla sprinttiä ei ole ennen tullut tehtyä.
Kun myös Lissu oli tullut maaliin ja palauttavat eväät oli nautittu, kamat koottu kasaan ja hetken kisapaikalla jeesusteltu, oli aika kiittää, kumartaa ja lähteä kotio parin hienon hämäläisen kesäpäivän jälkeen. Puitteet Aulangolla kisalle olivat mahtavat, mutta hiukan on järjestävällä seuralla vielä hiottavaa organisoinnissa. Tarina ei kerro sen tarkemmin miten seuraavan päivän puolen ja täysmatkan kisat sujuivat.
Eksoottisen junamatkan (koittakaapas ite perässä: roudattavana reppu, julmettu varustekassi ja fillari) jälkeen oli kotona joku tehokkuushetki pyykkäyksineen, ruuanlaittoinen ynnä muine toimineen ennen siirtymistä ansaittuun juhlimisosuuteen, joka tällä kertaa tapahtui Tavastialla Suburban Triben vihoviimeisellä keikalla http://www.youtube.com/watch?v=xCWU9o0bbCs
Sunnuntai, viimeinen lomapäivä, oli luonnollisesti varattu kokonaisvaltaiseen rötvaykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti