Tiistaina ja keskiviikkona kruisailu töihin maasturilla eli kovin leppoisaa meininkiä. Paitsi että ajelu tuolla työmatkaliikenteen keskellä on kyllä melkoista villin lännen meininkiä. Riippumatta kulkuneuvosta tai -neuvottomuudesta suurimmalla osalla ei ole hajuakaan liikennesäännöistä tai tilannetajusta. Masentavaa. Ja vaarallista.
Torstaina työpäivän jälkeen hikoilin tentissä, joten ei muita urheilusuorituksia.
Perjantaina paluu perusasioihin eli siihen mitä pitäisi tehdä 80% liikkumisajasta: PK-juoksulenkki 10,6 km/1:23. Vauhti on todella säälittävä jos mielii pysyä oikeilla sykealueilla mutta minkäs teet, pohjia on rakennettava.
Lauantaina meni rikki eka 100 km fillarilla, jihuu! Lenkki Porvooseen ja paluu Sipoon kautta oli tosin vähän turhan tapahtumarikas. Porvoon kaffepaussilta kun lähdettiin liikkeelle niin eipä mennyt kuin pari kilometriä ja takarengas tyhjä - ja vaihto oli just niin ärsyttävän hankala operaatio kuin muistin. Käytin ekaa kertaa täyttöpatruunaa ja hallelujaa - ikinä en enää ilman sitä lähde lenkille. Lopun matkaa olikin sitten taas vainoharhainen olo: pysyykö se ilma siellä renkaassa vai ei? Toiset varakamat sentään oli vielä mukana mutta niitä ei onneksi tarvittu.
Sipoon nurkilla alkoikin sitten kunnon sade, jota jatkui about tunnin verran. Ei kiva. Eniten haittasi se, ettei meinannut nähdä eteensä. Matka kuitenkin taittui ja kun päästtin Mellunmäen nurkille oli sitten se ei kaks ilman kolmatta -ilmiön vuoro: punaisia valoja lähestyttäessä olin hyvissä ajoin irrottamassa klossia polkimesta vaan sepä ei irronnutkaan, pyöri vaan kiinni lukossa. Ja eikun nurin. Itselle tai fillarille ei käynyt kuinkaan mutta itsetunto luonnollisesti koki kolauksen. Työkalut siis taas esiin ja klossi kiinni ja loppumatka onneksi ilman mitään haavereita. Pitänee siis tästä lähtien aina kun tauonkin jälkeen lähtee liikkeelle tarkastaa/kiristää klossit. Nyt ei näemmä riittänyt, että sen oli tehnyt ennen lenkkiä, löystyvät jostain syystä melko nopsaan. Lienevät huonolaatuiset tai kuluneet.
Lauantaina ennen lenkkiä oli jo ollut vähän (taas kerran) sellainen tuntemus hengityselimistössä että onkohan tässä nyt flunssa tulossa vai allergia tai astmako siellä riivaa. Sunnuntaina selvisi että joku flunssa tai muu basillisko siellä luurasi ja olo oli ankea. Kävin kuitenkin leffassa yrittämässä piristää mieltä ja oloa - uimaan oli tarkoitus mennä mutta järki sanoi että nyt ei mitään fyysistä rasitusta - mutta eipä se auttanut. Maanantaina oli sitten mittarissa jo selkeät kuumelukemat ja selvää että nyt tuli tauko urheiluhommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti