Kuten aina jonkun sairastelujakson jälkeen: lusikka kauniiseen käteen ja varovainen treenailuun paluu. Tosin tällä kertaa maanantain rauhallinen PK-juoksulenkki sai ekstremepiirteitä: ensin huomasin, että luurin kuulokkeet olivat jääneet työpaikalle ja siitähän meinasi iskeä paniikki, koska juokseminen ilman musiikkia on kuolettavan tylsää. Tovi meni, että löysin kellarin perukoilta vanhat kuulokkeet ja lenkki oli pelastettu. Tai niinhän minä luulin. Kun vihdoin pääsin ulos niin talon takana väijyssä olleet kaatosadepilvet hyökkäsivät yläpuolelle ja avasivat antinsa laskeutua maan pinnalle kertaheitolla. En sitten ollut vilkaissut sadetutkaa. Mutta kun lenkille on päätetty lähteä niin sinnehän sitten mennään. Perkele! Vettä tuli todella kaatamalla josta seurasi kamojen kastuminen kalsareita myöten viidessä minuutissa, näkyvyyden menetys ja - tadaa: musavehkeen hyytyminen. Että se niistä kellareista kaivetuista luureista. Mutta tunnin kahlasin vesilammikoissa ja jälkeenpäin oli tietysti voittajaolo.
Tiistaina huilin ja keskiviikkona oli vuorossa jo perinteinen polkaisu Kaitalammelle, kroolaus järven päästä päähän eestaas Japen & Pasin kanssa ja polkaisu kotiin. Uintia n. 2 km/0:50 ja fillarointia 2 x 24 km, yhteensä pari tuntia.
Torstaina lepo ja perjantaina aamulla juoksua n. 4,5 km / 0:30.
Perjantai-ilta ja koko lauantaipäivä meni huiman mielenkiintoisilla biomekaniikan/liikuntafysiologian luennoilla ja sieltä sai tuhdin tietopläjäyksen miten niin aerobiset kuin voimatreenitkin pitäisi suunnitella (ja tehdä). Eli jahka tämän kauden viimeisimmät tapahtumat on ohi syyskuun loppupuolella niin alkaa uusi koekaniinikausi, jossa testaan oppeja itseeni. Voimatreenillä tulee olemaan iso osuus tulevana talvena. Ainakin näin teoriassa sohvan pohjalta suunniteltuna.
Sunnuntaina tuli hurautettua toinen satasen kierros fillarilla, aikaa meni 4:19. Olipas mukavaa! Paitsi että polvi riivasi ja haittasi menoa melkoisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti