Maanantaina stadikalla uintia 1500 m/0:36 ja sen jälkeen jo perinteinen maanantaikaatosade, jossa kotiin vastavirtaan kahlattuaan oli jälleen yhtä märkä kuin altaasta noustessaan. Ja sitä vettä muuten tuli, ukkosen kera! Kuulemma enemmän kuin n. 30 vuoteen Helsingissä. Kellarit oli täynnä vodaa, ratikat putoili kiskoilta ja järviä ja jokia muodostui eri puolille kaupunkia, mm. Runebergin- ja Koskelanjoet raportoitiin, kuin myös Pasilanjärvi. On se hyvä että on huusholli 7. kerroksessa, vaikka ehkä sinne parvekkeelle fillareitten sekaan pitää joku jollakin hankkia. Eli kaljakelluntaan osallistuneet: säästäkää pelivehkeenne, jonain päivänä kumivene on se arkipäiväinen töihinmenokeino.
Tiistaina muuta touhotusta mutta keskiviikkona hyötyliikuntapolkaisu Sorvalammelle haastatteluhommiin eli 2 x 28 km, á n. 1:15. Ja taas riivatun polvi sattui eikä ollut edes buranaa matkassa. Loppumatkasta olisi ollut myös valolle tarvetta: ei millään meinaa uskoa että puoli kympiltä on jo aika hämärä, iso DISlike!
Torstaina paljon hyötykävelyä mutta ei varsinaista liikuntoa. Perjantaina sen sijaan ankarasti sykettä vahtien PK-"juoksu" 10,8 km/1:28.
Lauantaina kävin stadikalla nauttimassa täydellisestä hellepäivästä 2 kilometrin verran (500 m lättärit + pullari, 1000 m vaparia, 500 m lättärit + pullari), 0:47.
Sunnuntaina tein PK-polkaisun Tuusulanjärven ympäri, 60,4 km/2:28. Ja se polvi... Tour de Helsinkiin on ilmoittauduttu eli lienee syytä nyt lepuuttaa sitä tämä väli, josko viikossa tapahtuisi joku ihmeparantuminen. Sehän ei siis vaivaa missään muussa kuin fillaroidessa, mikä on mystistä koska mikään ajoasennossa/klossien säädöissä tms. ei ole muuttunut. Lekurissakin piipahdin (muista syistä) mutta tehokkaana lisäsin myös tämän vaivan listaan mutta eipä se doktori muuta sanonut kuin viittasi juoksijan polveen (tämähän ei siis juostessa satu) ja puhui jotain levosta. No, kokeillaan, ainakin polkemattomuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti